Mökilleni johtavan tien vieressä on vanha ränsistynyt heinälato. Taustalla oli iso suolle kuokittu kytö, joka nykyisin on istutettu kuuselle, ja taimikko on jo kolme metriä korkeata näremetsää.
Suon takana oli jylhää ikimetsää, joka tämänhetkisen tyylin mukaan on hakattu pois, ja juuretkin on otettu käyttöön.
Hakkuuaukion yläpuolella huuteli kaksi haukkaa.
Läheisellä tiellä oli näkyvissä haukkojen ruokailupaikka. Räkättirastas oli saanut kokea kovan kohtalon.
Mökkini on vanha maalaistalo lähes erämaa olosuhteissa. Metsien hakkuu ympäristössä on kurittanut luontoa, mutta elämä jatkuu.
2 kommenttia:
itseäni ketuttaa niin paljon ikimetsien hakkuu, ja muutenkin kun kaikki kauniit metsät menevät sellukattilaan.
eipähän varmaan kukaan kuuntele metsähallituksella/storaensolla/m-realilla "pientä" ihmistä.
Hyvin välittyi tunnelma. Kun haukatkin lentelevät.
Jossain paikoin nämä juurineen myydyt metsät ovat täynnä syviä kuoppia, joissa ei enää sataan vuoteen voi kulkea kuin telaketju traktorilla. Minua on kyllä järkyttänyt julkinen välinpitämättömyys näihin asioihin. Kylällä on toki metsänomistajia, jotka eivät ikinä suostuisi tähän totaaliseen tuhoon.
Lähetä kommentti