Pyhäjärven maisemia

Taustalla Pispalan harjun maisema.
Veneitä valkamassa Pyynikin rannassa.

Luonto aidoimmillaan on parempaa kuin ihmisen taide. Siihen ei milloinkaan silmä ehdi kyllästyä, kun se vaihtaa muotoaan vuodenaikojen mukaan.

Pispan palvelutalo

Oli syyskuun 20 päivä kun päätimme ystäväni kanssa pyöräillä Pispan palvelutalolla. Minulla asuu siellä myös eräs tuttava, joka ei kuitenkaan ollut kotona.
Siellä on asuntoja vanhuksille ja vammaisille, ja siihen liittyviä palveluita, kuten yhteisruokailu ja terveyden huoltopalvelut.

Päärakennus on ollut aikoinaan varsin upea, mutta nyt ovat seinät paikoin lohkeilleet.

Sisältä näkyi syksyinen peltomaisema.

Pihalla kukki edelleen ruusu!

Syksyistä säätä.

Toisinaan harakka hyppeli syyskuisella nurmikolla.
Toisinaan aurinko katosi ja satoi vettä.

Toisinaan maailma näytti ihan mukavalta paikalta.

Autokärpänen

Minua oli pistänyt autokärpänen, ja aloin tutkia niiden hintoja, ja pysähdyin tämän tästä valokuvaamaan autovanhuksia.
Autoja oli tarjolla monenlaisia. Oletuksena oli että syksyhinnat ovat halvempia kuin keväällä, mutta tarkemmin tutkiessa huomasi, että siitä oli vaikea saada näyttöä.

Lopulta tilanne rauhoittui. Hyvässä muistissa ovat vielä ikävät lisäverot ja katsastukset. Polttoainekin maksaa turkasen paljon, mutta tässä on yksilö jota ei tarvitse omistaa. Jonkun toisen harrastajan tekemä huolellinen entisöintityö rauhoittaa.
Kyllä autotkin ovat kauniita!

Hervannan vesitorni

Hervannan vesitorni on kaunis näkymä maisemassa.
Kuten kuvasta näkyy, siellä voivat käydä niin turistit kuin paikallisetkin.

Tornin tasanteelta on hienot näköalat Hervantaan, ja myöskin paljon kauemmaksi.

Tornissa on myös toimiva kahvila kaikkine palveluineen.

Kipsinalle toivottaa kävijät tervetulleiksi!

Juhlien jälkeen

Juhlien jälkeen voi sitten sinivalkoisen taivaan alla elämä jatkua kaikkine kiemuroineen.
Sitä on syytä vähän edelleen somistaa pienin koristein.

Voi myös ottaa oppia niiltä, jotka eivät turhista tressaannu.

Varmasti myös arkeen siirtyessä perhe edelleen kasvaa.

Juhlat seurantalolla

Tänne seurantalolle kokoonnuttiin yhdessä jatkoille.
Johku ja Vova esiintyivät näkyvästi paikallisessa julkisuudessa.

On tullut hetki juoda lasillinen shamppanjaa.

Seinällä oli kuvia virallisesta vihkiseremoniasta.

Juhlat siis jatkuivat jo neljättä päivää!

Mutta tälläkertaa oli myös kakkua.

Oma orkesteri oli myös paikalla, katso video!

Seremonia kirkossa

Oli koittanut se tärkeä päivä meille monille. Johanna ja Vova oli jo virallisesti vihitty, mutta pääasiallinen seremonia oli siunaustilaisuus kirkossa 12.9.2009.
He olivat jo kauan eläneet hyvää elämää yhdessä, mutta nyt oli aika virallistaa asia avioliittona.

Kyllähän siinä polvet notkuvat tässä tilanteessa, kun pappi pitää puhetta.

On tärkeä rukouksen hetki,

sillä edessä on pitkä retki.

Sitten vauhdilla uusiin asioihin, joissa juhlat vielä jatkuvat.

Euran kirkko

Seuraavan blogin yhteydessä kuvaan merkittävää sukutapahtumaa tässä Euran kirkossa.

Euran nykyinen kirkko on valmistunut 1896-98 Josef Stenbäckin suunnittelemana. Samalla paikalla on ollut jo aikaisemmin kaksi puusta rakennettua kirkkoa.
Kirkko on jyhkeän kaunis, alaosassa on graniittia ja yläosassa tiilirakenteita.

Olkaa hyvä ja klikatkaa kuvaa!

Alttaritaulun aiheena on ylösnousemus, ja sen on maalannut Aleksndra Soltin 1899.

Matias

Matias on 2-vuotias lapseni 4-sukupolvessa, eli siis tyttäreni tyttären poika. Hän on viehättävän touhukas vesa, ja nämä kuvat liittyvät hänen vanhempiensa vihkimistilaisuuteen.

Tässä Matias ajaa autoa, ja kuva on otettu ulkopuolelta.
Tässä Matias yhdessä serkkujensa ja kavereiden kanssa. Ikäeroa ei ole paljon joten kokoerot kyllä pian tasoittuvat.

Tässä Matias on tätinsä sylissä Euran kirkolla.

Pikkumies miehekkäissä vaatteissaan on kovasti kiinnostunut autoilusta.

Syksyinen kesäpäivä

Olin tullut ystäväni kanssa mökille viimeistä kertaa tänä kesänä. Sattui olla ajankohtaan nähden kesäinen ja aurinkoinen ilma. Suunniteltiin muutaman työpäivän touhuamista, ja vielä oli myös marjoja poimittavaksi. Kiertokasvit olivat nousseet navetan päädyssä korkealle. Kuvassa näkyvät sähkölaitteet eivät ole enää käytössä.
Lumimarjapensas oli rehevästi kasvattanut marjansa.
Oli syyskuun 10 päivä.

Sitten onnistuin eka kerran kuvaamaan tänä kesänä suruvaippa perhosta. Se on suuri ja kaunis liitelija, ja istahtaa mielellään aurinkoisiin paikkoihin.

Aleksi

Mökkini peräkamariin, joka on muuten tyhjillään, oli tuotu Äidiltä jäänyttä tavaraa. Lajittelutouhussa oli mukana myös tämä pikkumies. Aleksi on veljen tyttären poika, ja esiintynyt blogissa ennenkin.
Löytyihän sieltä ihan kivaa! Mummon hattu ainakin sopi hyvin päähän.

Tuon räsynuken voisi viedä lahjaksi vaikka jollekin tytölle, sillä pojathan eivät nukeilla leiki.

Metsämaisemaa

Mökkitien varrella on vielä palanen ihan oikeata metsää. Syyskuinen aurinko antoi miellyttävää valoa. Katsoin taannoin erästä ulkomaalaista blogia, siellä oli pieniä käppyräisiä puita, mutta ne olivat hyvin kauniita. Kyllä meidänkin metsämme on kaunista ja rikasta luontoa parhaimmillaan, vaan mitä annamme lapsillemme perinnöksi, kun revimme ahneuksissamme puut juurineen maasta suurilla koneilla?

Lähellä on pieni lampi, jossa on jo rantasauna valmiina ja myös perustukset tulevalle mökille.

Siellä on naapurimme mukava köllötellä. Vesi on muuten aika mutaista ja varmasti terveellistä iholle, sillä hienoissa kylpylöissäkin mutakylvyt ovat suosittuja!

Siellä oli suorarunkoista kaunista männikköä, jossa lintujen pesäpaikatkin oli hyvin huomioitu.