Syksyn lehtiä

Taas ovat kuvat vähän jäljessä siitä tilanteesta missä nyt eletään, kun maa hohtaa valkoisena ja lunta on kaikkialla.

Syksyn lehdet ovat tosi kauniita.

Nämäkin lehdet haravoitiin pois nopeasti. 

Pihan aroniapensas hehkui vaaleanpunaisena.

Talvirenkaat

Näin lehdestä aivan erinomaisen tarjouksen. Paikallisessa liikkeessä  oli kampanjapäivä jossa Nokian edustajan kautta sai 10% alennuksen uusista renkaista. Lisäksi sai jättää irroitettavat kesärenkaat liikkeeseen säilöön ilmaiseksi. 

Tämä liike myös pesee renkaat.

Minun vanhat talvirenkaat olivat jo aikaisemmilla omistajilla pilattu siten, että kaikki nastat olivat poikki ja tietenkin oli pidon kanssa ongelmia, joka edellistalvena tuli huomattua.

Tässä on ilmeisesti uusia erilaisia renkaita. 

On monia merkkejä ja erilaisia kokoja autoihin.

Tarjousrenkaat maksoivat yhteensä 430 euroa.

Homma sujui kampanjapäivästä huolimatta sujuvasti. Uudet nastoitetut Nokialaiset vaihtuivat nopeasti vanteille ja kuuma makkara maistui odotellessa.

Sitä tarjoiltiin kaupan edessä ilmaiseksi.

Metsä

Suomen luonnossa on metsällä tärkeä osuus elämään. Ihmiset saavat siitä usein elinkeinonsa ja voivat elää .
Myös maisemallinen arvo on valtava. Ilman näitä lehtipuita pihapiirissä olisi kuvan maisema hyvin autio.

Usein metsää näkyy juuri maiseman arvoisissa  paikoissa  kuten jokien ja teiden varsilla.
Onneksi edes jossain!

Joskus metsäinen maasto on viehättävän kaunista.
Toisinaan voi olla läpipääsemätöntä risukkoa jota ei halua edes kuvata.

Erilaisia kuvakulmia kannattaa kokeilla.

Kotipihasta näkyvät kuuset kylpevät auringossa.

Käpysato näyttää hyvältä.

Ampiaisia

Ampiaiset  ovat erittäin kehittyneitä hyönteisiä. Niitä on näkynyt myös runsaasti koko kesän.

Nyt kun puiden viimeiset lehdet putoilevat maahan ovat ampiaiset vetäytyneet talvipesäänsä, joka sijaitsee jossakin kuivassa  ja mahdollisimman lämpimässä paikassa. 

Esimerkiksi hylättyjen tai asuttujen vanhojen talojen välikattorakenteet ovat niille hyviä paikkoja.

Kaikki ihmiset ymmärtävät pelätä ampiaisia.
Viime kesänä säästyin pistolta, mutta edelliskesänä sain ihan kunnon tällin ja kipeää teki.
Ylläolevat kuvat otin jo kesällä jolloin karhunputkien kukinnoilla oli vilkasta elämää.

Syksyn tullessa omenat kypsyivät.
Nyt ne kelpasivat hyvin niiden ravinnoksi ja hyvältä maistui!

Ampiaisille kelpaavat kaikenlaiset jätteet laidasta laitaan.
Tietenkin ne pitävät makeasta, mutta myös kalanperkaustähteet ovat niille maukasta mannaa.
Ampiaispesiä ei kuitenkaan pitäisi kesällä hävittää vaikka niistä on usein harmia, kun ne puolustavat kotiaan.
Varmasti niillä on tärkeä osa ekosysteemissä!

Omenainen syys

Syksy on ollut hyvin sateinen ja kamera useimmiten piilossa.

Onneksi muutamana päivänä on tullut pieni hetki jolloin päivä on hieman pilkahtanut.

Omenapuun lehdet ovat enimmäkseen tippuneet ja haravalla on yhä töitä.

En leikannut ruohojakaan että omenat saivat tilaisuuden tipahtaa pehmeälle nurmelle. 

Ystävänaapuritkin saivat omenoita. Luulin jo että kaikki naapurit olivat tyytyväisiä, mutta oli kuitenkin eräs joka olisi halunnut kaataa omenapuuni!

Sellaista on elämä.

Nämä kauniit keltaiset kukkaset ovat jo muuttuneet ruskeiksi torsoiksi joita en halua enää kuvata.

Ensimmäinen tilhiparvi jo verotti pihlajanmarjoja.

Pian niitä tulee tuhatmäärin lisää.

Luteita ja perhosia

Kesä on mennyt taas ohitse perhosineen ja luteineen.
Tämä aurinkoinen perhoskuva on Pirkanlinnan pihamaalta kun huomasin ystäväni kanssa runsaasti leikkisiä neitoperhosia.
Alkoi innokas kuvaus.  Aurinko paistoi täydeltä terältä.  Oli lämmintä ja kuvien ottaminen ei onnistunut kovin hyvin.
Ylläoleva kuva kuitenkin oli hyvä palkinto yrittämisestä!

Parhaaseen marja-aikaan pidin kameraa mukana kaikenlaisten öttiäisten varalta.
Kun ämpäriin kertyi tavaraa niin mukana tuli näitä nättejä luteita, jotka ainakin jossakin vaiheessa halusivat nousta ämpärin reunalle happea haukkaamaan.

 Tässä samanlaiset luteet joista toinen on uros ja toinen naaras.

Hyönteisissä muuten usein uros on pienempi kuin naaras, mutta  tässä tapauksessa en ole asiasta varma.

Näitä yöperhosia oli tänä kesänä tosi paljon.

Niillä oli hieno kuviointi siivissään ja ne olivat laiskoja lentämään.

Hämähäkkejä

Pidän jostakin syystä makrokuvaamisesta ja tunnen halua tutustua tuohon pienten eliöiden maailmaan.

Tämä pitkäjalkainen lukki sai pikaisen siirron terassille.

Marjaämpärin reunasta olen ennenkin bongannut  tosi upeita otuksia.

Tämä ristihämahäkki oli kaunein niistä mitä olen nähnyt.

On siellä mökillä niitä tosi paljon ja monia erilaisia lajeja.

Nimiä en pysty toistaiseksi määrittämään, kun en omista siihen tarkoitettua kirjaa.

Käpytikka pylväässä

Usein on kävelylenkit jääneet tekemättä tahdonpuutteeseen kun on satanut vettä tai ollut muuta kiirettä.

Eräällä lenkillä kuitenkin bongasin tikan koputtelemassa sähköpylväässä.

Tikkojen terveys on varmasti vaarassa kun se laajentaa käpykoloa pylvääseen, jota on nokkinut aikaisemmin jo monta sukupolvea.

Pylväät nimittäin kyllästetään aika vaarallisilla aineilla.

Päivä oli aika harmaa ja kuvatkin jäivät himmeiksi, mutta käpytikka on kaunis lintu jota kannattaa kuvata.

Talitiaiset terassilla

Taas eletään sitä aikaa kun talitiaiset tulevat koputtelemaan ikkunoihin. 

Terassikatoksellani ne ovat jo vierailleet  hyvin kiinnostuneina useamman kerran.

Tuli taas tilaisuus kuvata niiden touhuja ikkunasta. 

Kameraa ne näyttävät vierastavan jos vaan huomaavat. Silloin parvi pyrähtää pois eikä heti tule takaisin.

Ehkä näin syksyllä hyönteiset vähenevät ja ne ryhtyvät taas syömään vähitellen myös siemeniä.

Pian aloitan taas niiden ruokkimisen auringonkukan siemenillä.

Pajulinnun tarina

Satuin kuulla pienen kopsahduksen ja arvasin linnun lentäneen taas ikkunaan. Näin on käynyt ennenkin.  Ne ovat kyllä aina toipuneet pienen pökertymisen jälkeen.

Kurkistin ovesta ja näin pienen pajulinnun.

Lajituntemukseni on aika huono, joten pyydän rohkeaa kannanottoa niin korjaan blogin nimeä.

Se ei lainkaan vastustellut eikä siis pelännyt millään tavoin.

Vaan istui tyytyväisenä minun isolla kämmenelläni.

Laitoin pyykkinarulle istumaan terassille.

Jonkinajan kuluttua, kun huomasin sen vaan nuokkuvan paikoillaan siirsin sen lähellä olevan syreenipensaan oksalle.

Seuraavana aamuna tarkasti oliko se vielä paikoillaan ja saatoin onnellisena todeta sen selviytyneen kolauksestaan, koska oli lähtenyt lentelemään jonnekin.

Syksy

Sateinen syksy tuotti runsaasti omenoita.

Tein niistä hilloa ja vein lähinaapureille eivätkä ne kesken loppuneet.

Sateen lomassa pilkahti aurinko sen verran että sain mukavia kukkaiskuvia.

Nämä kuvat näppäilin Lokakuun puolella. Mukavaa kun pihassa riittää värejä.

Vuosi sitten oli kukkasia vielä Marraskuussakin.

Talvi kuitenkin on pian tulossa.