Pihlajaveden kyläyhteisö

Pihlajaveden kunta liittyi jo 1969 Keuruuseen,
 jonne on matkaa 21 kilometriä.  
 Väkiluku on voimakkaasti laskenut siten että asukkaita on enää noin 500, kun niitä enimmillään on ollut yli 2000.

Kesäisin alueella on runsaasti mökkiläisiä hyödyntämässä kauniita rantamaisemia.

Asukkaat ovat olleet aktiivisia rakentamaan uutta ja näkyvää. 
 Siitä on todisteena juuri avattu kylätalo, josta myöskin tämä postaukseni kertoo.

Poikettiin vanhemmassakin kylätalossa joka oli vieläkin toiminnassa, mutta aikaisemmin täällä toimi suosittu tanssipaikka.

 Ilmoitusten lukumääräkin kertoo että toimintaa riittää.

Korpikirjaston ohella myös kylätalossa oli toimiva kirjasto.  

Siellä saattoi kaikessa rauhassa lukea myös päivän lehdet.

Jokainen asiakas oli myös kirjastonhoitaja johon saattoi luottaa.

Lisäksi pöydällä oli ilmaisia pokkareita kaikille lukuintoisille.

Itseasiassa tiloihin kuului myös toimiva kyläkauppa, jossa oli koko ajan asiakkaita. 

Kylätalon vieressä oli myös linja-autopysäkki.

Vastapäätä uutta kylätaloa 
 oli kylän entinen kauppa lopetettu, mutta

pienessä korpikylässä asukkaat tuntevat toisensa ja elämä siellä tulee jatkumaan.

http://pihlajavesi.keuruu.fi/kyla/

Teatterimatka Valkeakoskelle

Ähtärin eläkeläisten  seurassa tein ystäväni kanssa myös linja-autoretken Valkeakosken Apianniemeen.

Siellä esitettiin Topi Sorsakoskesta alias Pekka Tammilehdosta tehtyä näytelmää nimeltä: "On kesäyö."

Apianniemen leirintäalueella oli myös näyttävä kesäteatteri.

Olisiko täällä tehty aikoinaan "Rauta aika" nimistä TV- ohjelmaa, kun oli samanlaisia rakennelmia jäänyt paikan koristeeksi?

Liput oli onneksi maksettu jo etukäteen.  Muuten olisi varmaan ollut ahdasta.

Paikalla oli avonainen telttakatos, joka oli kiinnitetty tukeviin paaluihin.

Näytelmän aikaan oli kuvaaminen kielletty, mutta ennen esityksen alkua otin muutaman kuvan.

En yrittänyt laskea  ihmisten määrää, 

koska tiedettiin katoksen alle sopivan noin tuhat henkeä ja suunnilleen kaikki paikat oli täynnä.

Ammattinäyttelijöiden ja harrastajien yhteistyöllä oli onnistuttu tekemään kesäteatterin historiaa Suomessa!

Höyryveturi tapahtuma Pihlajavedellä

Merkittävä nostalginen tapahtuma oli kesällä kun höyryveturi kuljetti matkustajia Keuruulta Pihlajavedelle ja takaisin.
  Asiasta on ollutkin jo kirjoittelua ja kuvia, 
mutta nämä valokuvat ovat nyt ensikertaa näkyvillä.

Pitkä vaunurivi kulki veturin perässä ihan kevyesti.

Pysäkki on pohjanmaan vanhalla radalla ihan oikeassakin käytössä. Asemalla on myös useampi raide joiden ansiosta tässä voivat junat ohittaa toisensa.

Ihmisiä oli kuin markkinoilla.

Asemarakennus on myyty yksityisille, 
mutta on varmaan suojeltu rakennus ja on sitä lähiaikoina kunnosteltukin.

Makkarat ja limonadit tekivät kauppansa!

Kyläyhdistyksen seniorityttö esitti runonmuodossa tarinaa millaista on tulla vanhaksi.

Mukava tapahtuma ja monelle ainutkertainen kokemus.  

Kysyin veturinkuljettajalta montako toimivaa höyryveturia suomessa vielä on?

Hän laski niitä sormillaan ja sanoi: "Yhdeksän."

Tässä linkki aikaisempaan kirjoitteluun aiheesta:

http://ritvaliisa.blogspot.fi/2013/08/hoyryveturi-pihlajavedelle-22.html

Multian koskimaisemaa

Matkalla Multian kirkolle poikettiin ihailemassa erästä kaunista koskimaisemaa, joita täällä Keski-Suomessa on runsaasti.  

Samaan aikaan kun väestö on pakotettu etsimään työtä ja elinkeinoa etelämmästä Keski-Suomen luonto säästyy saasteilta.

 Kalavedet ovat puhtaat ja paikkakunnan jäljellä olevat asukkaat 

huolehtivat kalavesistään hyvin.

Tässä oli pieni mukava levähdyspaikka jossa saattoi istahtaa syömään retkieväitä katoksen alle.

Risteyksessä oli opastekartta.

Tähän aikaan kesästä matkailijat kansoittavat leirintäalueita.  

Matkailijat tuovat mukanaan myös uusia elinkeinoja ja rahaa.

Heitä varten maisemat säilytetään hyvässä kunnossa ja rakennetaan portaita.

Siellä se kirjolohia kuhiseva koski yhä virtailee ja paikalle oli mukava pysähtyä.

Lopuksi laitan vielä pienen linkin näihin Multian maisemiin:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=140327&lan=fi

Karhukallio

Kävelyreitin loppupäässä tulee vastaan eläinpuiston kunkkujen leikkipuisto.

 Vielä kierroksen loppuun mennessä on kuitenkin pieni alamäki ja pitkä ylämäki.

Kukaan ei voi pysähtymättä ohittaa näitä kavereita!

Oli tiedossa, että eläinpuiston hoitajan piti näihin aikoihin tulla paikalle ruokapussi mukanaan. 

Karhutkin näyttivät hyvin sen tietävän.

Karhut kuuluvat kanta-astujiin kuten ihmisetkin ja ne osaavat hyvin kävellä kahdella jalalla.

Eläinpuiston kävijöitä on kaikkialta suomesta ja ulkomailta.  Mistähän päin oli tämä perhe?

Siinä emokarhu poikasineen rivissä. 

 Poikaset ovat vuodessa kasvaneet lähes täysikasvuisiksi.

Isäkarhu oleilee vielä toisessa aitauksessa.

Kuvaretkiä ympäristöön: Karhujen leikkiä

26 elo 2012

Korpikirjasto

Lähellä Pihlajaveden pientä kylää oli opaste Korpikirjastoon.
  Kaikki erikoiset asiat ovat minua aina kiehtoneet. Poikettiin sitten ystäväni kanssa pienelle kylätielle, joka jatkui kovin kauan ja johti meidät yhä syvemmälle korpeen.
  Epäuskokin olisi tullut ellei pitkin matkaa olisi kirjallisuuteen johtavia tauluja poikkeavien teiden risteyksissä. 
Lopulta tulimme pihaan jossa oli runsaasti valmiita ja keskeneräisiä rakennuksia.

Vähän epäuskoisina katselimme paikkaa. 

Kaukana ihmisasutuksesta löytyi merkillinen paikka, joka todella olikin ihan laadukas kirjasto.

Merkillinen kylä tämä Pihlajavesi?

Hyllyillä oli järjestettynä tuhansia kirjoja joita saattoi myös lainata.

Kirjastossa oli kotoinen henki. Se todella oli oikea korpikirjasto!

Kirjaston johtaja kertoi meille paikan historiaa.

Toisaalta löytyi myös pieni kahvila jossa saattoi juoda edulliset pullakahvit.

Korpikirjaston kätköissä oli monenlaista nähtävää ja paikan laajentamiseksi oli suunnitelmia.

Meidät kutsuttiin vielä uudelleenkin ihmettelemään tätä kaikkea ja varmasti poiketaankin!

Eläinpuiston kuvakulmia

Poropapalle on kasvaneet hirmuiset sarvet! Onneksi ne sitten myöhemmin syksyllä saa pudottaa pois, mutta mukavaa on olla hirvipapan kanssa eläinpuiston ehdottomia kuninkaita.

Näätäkuvia on vaikea ottaa kahdestakin syystä.  

Ensimmäinen syy on tiheä verkko ja toinen on tämän eläimen nopea tempramenttinen liike jossa kuvaaja jää aina jälkeen!

Susia on helppo kuvata kun ne jolkottelevat kalliollaan.

  Joskus helteisenä kesäpäivänä ne eivät tosin liiku mihinkään.

Kettu on kaunis eläin., joka usein juoksee häkissään edestakaisin pysähtymättä.

Nyt se kuitenkin kuvaajan mieliksi antoi ottaa poseerauskuvan.