lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuosi vaihtuu


Vuoden vaihtuessa seisomme Euroopan kunniavartiossa, vaikka hyvin tiedämmekin että "Raja railona aukeaa..." muuallekin päin kuin itään.

Euroopan taloudellinen tilanne aiheuttaa maallemme vakavia paineita ja tulevaisuus pelottaa. Velat on aina maksettava takaisin ja monet länsimaat ovat sen kanssa melkoisessa puristuksessa.

Onneksi meillä Suomessa on ymmärrystä.  
Tulevissa presidentinvaaleissa valitsemme kokeneen konkarin johtamaan rakasta maatamme parempaan tilanteeseen.
Kaikkein tärkeintä on muistaa se hinta jonka olemme maksaneet itsenäisyydestämme ja seisoa kunniavartiossa niiden nuorten miesten ja naisten haudoilla jotka ovat joutuneet maksamaan kalleimman hinnan siitä että meillä olisi kaikki hyvin.

torstai 29. joulukuuta 2011

Lumileopardi


Vihdoinkin ostin vuosikortin Ähtärin eläinpuistoon. Nyt voin myös sieltä löytää aineistoa blogiin ja tietenkin samalla myös mainostaa tätä paikkakuntamme mainiota elämyspaikkaa.


Nämä kuvat ovat lumileopardista. Se ei ole kotimainen laji, mutta hyvin harvinainen arktinen eläin.

Videolta voi ihailla sen tasapainoista ja notkeaa liikehdintaa.


keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Joulu vietetty


Jouluateriani nautin läheisen ystävän kanssa. Se oli yksinkertainen mutta maukas.


Joulu oli toki valkoinen mutta  vettä satoi ja pihalla oli liukasta.


Joulupäivän kunniaksi myös aurinko tuli esiin.


Olohuoneen lipaston päällä oli vaatimattomia koristeita.


Televisio tarjosi jouluisen ohjelman ohella muutakin mukavaa.
Joulukuusen tähti oli hukkunut, joten se oli tehtävä itse.

torstai 22. joulukuuta 2011

Joululauluja


Ystäväni oli ihmeissään miten näin merkittäviä esiintyjiä on saatu pienen seurakunnan kirkkoon?
Ehkä Ähtärin kirkossa on hieman erikoisen hyvä akustiikka?


Musiikki ja laulu jota kuuntelimme oli todella nautittavaa, mutta näytteet esityslistasta puhukoot puolestaan.

Oli jännittävää nähdä pianistin taikovan ääntä taidoilla ja herkällä otteella.
Laulaja oli Pohjanmaan poikia ja tosi vahva ääninen tenori.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Varpuset


Iso varpusparvi pyrähti pihaan.
Nämä olivat kai niitä laulun varpusia joita jo setä Topelius katseli ikkunasta ja kirjoitti kauniit sanat: "Varpunen on iloinen kun se löytää siemenen..."



Punatulkkukin oli eksynyt seuraan.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Lunta räystäällä


Tässä tilanne viikko sitten, kun pihaterassin katolta roikkui upea lumipatja.  Se ei ollut kovin paksu mutta sitkeyttä riitti.
Nyt ovat lumet taas kutistuneet, mutta uskon valkeaan jouluun tässä Ähtärin korkeudella.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Jouluisia kuvia


Taas on tullut aika jolloin sataa lunta ja räntää lähes jokapäivä.
Lumikola on tullut kovaan käyttöön ihan oikeasti.
Vaan ihmiset viihtyvät kesämökeillään nytkin. Ainakaan ei ole hyttysiä ja maaseudun rauha kutsuu.


Takassa ei ole tulta juuri nyt kun isäntäväki on palaamassa eteläsuomeen. Lumen sijaan he siellä taitavat kohdata kuraiset tiet ja roiskivat  vesilammikot.


Kynttilät kertovat pian lähtevistä joulukorteista.
Ihmisten keinotekoiset valot näkyvät avaruuteen asti ja kertovat sanomaa täällä olevasta elämästä.
Joulua kannattaa odottaa myös siksi, että tulee sitten taas kevät ja aurinko.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Pihaharakka

Olen esittänyt harakoita pihassani ennenkin.
Niitä on ollut erittäin vaikeaa kuvata, koska ne ovat hyvin arkoja.
Ehkäpä ne ovat tottuneet saamaan kyytiä monessakin pihassa?
Ehkä ihmiset pelkäävät isompia lintuja pihoillaan, koska uskovat niiden aiheuttavan tauteja ihmisille.





Onnistuin lopulta ottamaan pienen videoklipin harakasta.
Televisiosta tuli "Sydämen asialla" ja ne äänet kuuluvat taustalla.
Kaunis lintu!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Tikka pihapuussa


Nopeasti saapunut kaamos on vähentänyt valokuvausintoa.
Vieläkin löytyy luonnosta kuvattavia asioita ja sitten muualta.
Eräänä aamuna tuli käpytikka takomaan omenapuun pientä talipalloa.

Käpytikka on mielenkiintoinen ja sopeutuva lintu.
Metsät ovat vaan niin vähäiset että lintujen on hakeuduttava ruokintapaikoille.
Kas tässä linkki Wikipediaan:
http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4pytikka


lauantai 3. joulukuuta 2011

Viimeinen esitys

Tampereen kellariteatterissa esitettiin vielä näyttämösovitusta  Eeva-Liisa Mannerin elämästä.
Oli ihan mielenkiintoista katsoa koska sain ystäväni kanssa tietoa että kyseessä oli tämän esityksen viimeinen näytös.

 Teatterin aulassa oli vielä vanhoja julisteita. Tässä Eeva-Liisa Mannerin näytelmässä "Poltettu oranssi"oli ilmoitettu näyttelijäluettelossa mm. Veikko Sinisalo.

Kellariteatteri on pieni tasokas teatteri Tampereen Työväentalon alakerrassa.


Ihmisiä oli saapunut paikalle  suhteellisen runsaasti.
Pääosien esittäjät joutuivat eläytymään vaikeisiin rooleihin, sillä Eeva-Liisa Manner ystävineen ei varmasti ollut kaikkein helpointa tulkittavaa.

torstai 1. joulukuuta 2011

Lukkoja aidassa


Rakastavat parit vakuuttavat rakkautta ja lupaavat uskollisuutta monin eri tavoin. 
Mitä sitten jos rakkaus ei olekaan ikuinen?
Silloin etsitään uusi ystävä ja poiketaan taas rautakaupassa.


Metalliin kaiverrettu nimi heiluu kalisten tuulessa ja tuiskussa. 
Ne ovat  vertauskuvalliset  lupaukset uskollisuudesta.
Toivossa on hyvä elää,  vaikka vuosien varrella joku ehkä haluaisi pettyneenä hävittää tämän symbolin.
Silloin täytyy sukeltaa koskeen etsimään oikeat avaimet.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Tampereella


Tuli poikettua vanhassa kotikaupungissa Tampereella. Tampere on todella kaunis kaupunki.
Tässä kuva Armonkalliolta ystäväni asunnon ikkunasta.


Tuomiokirkko lienee Tampereen kaunein rakennus.
Kuva on otettu kulmasta joka saa sen näyttämään keskiaikaiselta ritarilinnalta, jossa prinsessa Ruusunen nukkui satavuotista untaan.


Tuomiokirkon vieressä on vanhoja kerrostaloja, joista on lyhyt matka kirkkoon ja kaupungin keskustaan.


Postitalon ja rautatieaseman välisessä puistossa näkee grafiittimaalareiden tasokkaita tuotteita.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Alavus


Paluumatkalla linja-auto pysähtyi varttitunniksi Alavudelle.  Aurinko paistoi ja houkutteli kuvaamaan.


Alavus on nopeasti  laajentunut Suomenselän merkittävämmäksi kaupungiksi.

Postilaatikko on sijoitettu hyvälle paikalle, taustalla näkyy Alavuden keskustaa.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Seinäjoen Matkakeskus


Seinäjoki on nykyään Suomenselän ja lakeuksien pääkaupunki, sinne mennään aina kun tulee tärkeitä asioita joita ei voi Alavudella hoitaa.
Seinäjoki on nopeasti kehittyvä kaupunki. Sen näkee parhaiten keskeneräisistä rakennushankkeista joita on kaikkialla.


Seinäjoen matkakeskus pitää sisällään kaikki tarvittavat palvelut matkustaessa linja-autolla tai junalla. 
On myös baari jossa voi juoda kahvit tai syödä.
Keskuksen edustalla on penkkejä joille voi muuten vaan istahtaa.


Rautateiden aikataulut eivät vaan sopineet poliklinikkakäynnille keskussairaalaan.  Muutenkin linja-auto sopii paremmin reitilleni koska se kuljettaa keskussairaalan pihaan asti.
Matkakeskuksen ja sairaalan välille onnistuin saamaan kyytiä pikkuveljeltäni.
Pian jäi matkakeskus taakse kun uudet reseptit taskussa palailin  kotiseudulle.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Pihan lintuset


Yleensä närhi on korpimetsän alaoksistossa piileskelevä lintu, mutta tämä yksilö on sopeutunut käymään ystäväni ruokintapaikalla.


Hyvältä maistuu talipallon herkut!


Nokka on hyvä apuvälinen jos on notkeat niskat.


Hei mitäs te siellä tuijotatte?


 "Minä olen kesy pihanärhi."


Myös omalla ruokintapaikalla on jo liikennettä.


Vahän etäämpänä tutkii harakka tilannetta.


Harakka on kiero kaveri, joka tykkää varastelusta, mutta kaunis se on.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Veneen pesu


Syksyn edetessä  jokainen kunnon kalastaja huoltaa veneen. Se käännetään kumolleen ja pidetään pesutalkoot.


Veneen alla sopii olla katiska odottamassa uutta kesää.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Rantamaalla


Runsaat sateet ovat nostaneet Pöyhösenlammen  pintaa ja 
vesi kimmeltää nyt tavallista laajemmalla alueella.


Lammen rannalla seisoo ylväänä vanha talo, joka on kunnostettu vuosien varrella niin että siinä voi yhä asua. 
Lapsuuteni ajoista on toki moni asia muuttunut, mutta kyllä kokonaisuus on säilynyt aika hyvin.


Jussipapan rakentamaa saunaakin on taas korjattu ja viereen on rakennettu ilmava puukatos.


Muistan aina kun isä vitsaili, että hän jaksaa nostaa tätä saunaa. 
Kun en uskonut niin hän näytti sitä nostavansa. 
Tietenkään hän ei väittänyt sen nousevan, mutta nostaminen kyllä onnistui.


Tässä rakennuksessa on tärkeitä taloustiloja.  
Etualalla on puuliiteri ja navetan seinänviertä noustiin portaita myöten puuceehen, joka oli mukavasti lantalan yläpuolella. 


Navetan oven edessä kasvaa kukkia. 
Maatalous on vähentynyt pieneen peruna ja porkkana peltoon, jota vielä iäkäs tätini jaksaa hoitaa.