Tampereen tuomiokirkko

Kun kävelimme iltahämärissä Tuomiokirkon lähellä, niin huomasimme miten talven valkea huurre oli maalannut sen oivallisen valkoiseksi.
Sehän oli tätä kylmän pakkastalven taikaa!

Talvinen puisto

Eihän se talvi niin pimeää ollutkaan, joskus pilkahti hieman valoakin. Puut olivat hohtavan kauniita.
Mutta vielä kauniimpia olivat mukana olevat ystävät. Kyllä nämä hymyt uskaltaa julkaista!

Lielahdessakin vielä näkyi valoa taivaalla.

Totinen talvi

Tammikuu on kulunut pienen pakkasen merkeissä ilman vesikeliä. Sehän täällä meillä oli samaa kuin tavallinen talvi.
Uskoa voi että kauppiaat nyt myyvät lamasta huolimatta suksia enemmän kuin aikoihin. Pian taas voidaan saada enemmän valoa!

Kodin onnea

Tämä lilliputtimaisema piirongin päällä kuvaa kotini henkeä, johon kuuluu olennaisesti tuli ja enkelitkin.
Joskus sanotaan, että kaaoskin voi olla kaunista. Minulla se pitää kyllä usein paikkansa.

Onneksi vielä riittää hedelmiä!

Eräs tärkeä osa elämääni on nostalgia. Tämä kaunis kissaa ja kukkaa esittävä akvarelli on edesmenneen Kalle-setäni tekemä.

Vaan pitkät ovat portaat kotiini, eikä hissiäkään ole, mutta ehkä siitäkin on hyötyä kun ottaa kuntoilun kannalta.

Autio talo

Nyt haluan palata viime kesäiseen tapahtumaan, jossa poikkesin tien varrella olevaan autiotaloon, ja otin sieltä kuvia joita en ole vielä julkaissut. Tässä pieni käsityönäyte ikkunoiden välissä.
Puimalato oli jo luhistunut, mutta traktori oli yhä jämäkästi paikoillaan.

Olisiko vanha Mossekin vielä ajokunnossa?

On niitä romansseja tehty varmaan tässäkin luhdissa.

En yrittänytkään mennä sisätiloihin, mutta jollakin tavalla olin saanut kokea jotain erityisen kiehtovaa nostalgiaa.

Kaamoksen kauneutta

Monet Tamperelaiset kohteet on maisemoitu upealla valaistuksella, ja onhan sitä samaa nähty muuallakin Suomessa.

Tämä kuva on kuitenkin Naistenlahden voimalaitoksesta.

Tässä taas on kaamoksen kauneutta kuvattu erään keskikaupungilla asuvan tuttavan parvekkeelta.

Kaamoksen aikaa Tampereella

Vieläkin elämme samaa kaamosta, jossa aurinko pilkistää vain hetken, ja taas pimenee.

Keskustorin suihkulähteen suojakate sattui olemaan tällä kertaa kaamoksen kaunis helmi.
Kaamos ei ole myöskään kylmää, siitä hyvänä todisteena toimi tämä nuori pariskunta.
Jumala suokoon heille onnea!

Kaamoksen valot pitävät ihmiset hereillä. He kulkevat kaupasta kauppaan, ja usein eivät edes tiedä mitä etsivät.


Mutta tänään olemme lähestymässä iloista aurinkoista kevättä, vaikka Siperiassa olikin eilen mitattu -56 pakkasta, niin pian on taas kaikki hyvin.

Joulutori

Nyt kun eletään jo toista sunnuntaita loppiaisen jälkeen, niin haluan palauttaa esille vielä näitä jouluisia kuvia. Tampereen keskustorille oli rakennettu tällöin upea mökkikylä joulumarkkinoita varten. Tämä kahvio oli aika isossa teltassa, jossa kovasta pakkasesta huolimatta oli mukavan lämmintä.
Tässä kojussa oli vanhanajan pläkkipelti ja puu saaneet sijansa. Luulen, että esillä oli runsaasti Etelä-Pohjalaista käsityötä ja kekseliäisyyttä.

Tämän kojun myyjät olivat muistaakseni vielä vähän pohjoisemmasta, ja tuotteet myös lämpimän kekseliäitä.

Ennen lapsena olin nähnyt olkikoristeita kaikkialla. Nyt ne olivat palanneet ihan kuin moni muukin materiaali.

Puusta oli sorvattu vaikka mitä. Ainakin oli hienoja koruja. Kaikenkaikkiaan ilahdutti koko tori lämpöisellä olemuksellaan.

Syystalvea Lielahdessa

Kuvat ovat puolivälistä joulukuuta, silloinhan tämä nykyinen talvirupeama jo alkoi..

Harmauden ohessa kauniit lumikiteet ja katkennut heinäkin voi antaa meille valokuvissa iloa.
Työt kuitenkin jatkuivat entiseen tapaan.

Liput odottivat uusiin liikkeisiin lisää asiakkaita. Voimalaitoksen höyryt lentelivät itään.

Kaikki koivunlehdet eivät ole pudonneet, mutta tässä vaiheessa talvea ne ovat kauniita.

Helsingin rautatieasema

Silloin oli 11 päivä joulukuuta, ja kello oli 15,40. Nykyinen rautatieasema on Eliel Saarisen suunnittelema, ja se on valmistunut 1918.
Kaksi tuntia myöhemmin ilta oli jo pimentynyt, ja upeat valot olivat syttyneet ihmisten iloksi.
Aseman tornin päällä on kaunis kuvioitu peite remontin suojana.

Täällä pohjantähden alla

Päätettiin ystäväni kanssa käydä tutustumassa jo

samalla viikolla, kun oli elokuvan ensi-ilta käydä

tutustumassa siihen. Kuvassa on elokuvateatteri

Plevnan portti. Teatteri on rakennettu entisen

Finlaysonin tehtaan tiloihin.

Elokuva oli ehdottomasti hyvä, ja antoi uusia elämyksiä, kun sitä vertasi vanhempaan Edvin Laineen tekemään versioon.

KANNATTAA KATSOA!

Idioottipappi

Isossa kaupungissa on kyllä kaikenlaista, sillä tämäkin juttu liittyy vielä Helsingin matkaamme. Siellä oli pystytetty teltta, jossa luettiin ääneen Dostojevskin:"Idioottia."
Kuva kertoo kyllä hyvin, mistä tässä oli kysymys. Tarkoitus oli tehdä lähetystyötä tunnetuksi, ja kerätä sille rahaa.

Kuitenkin täysi kunnioitus tälle työlle, joka näinä kylminä päivinä pitää istujansa melkoisessa kohmeessa. En myöskään ymmärtänyt miksi lukukirja oli juuri Dostojevskin:"Idiootti?"

Ehkäpä pienellä huumorilla taas uusi kuva kertoo vastauksen.

Maailma jossa elämme tarvitsee myös pehmeitä arvoja kovien vastapainoksi. Kirjat ovat halpoja, koska vain idiootit niitä lukee.

Postimuseossa

Postimuseon aulasta löytyi myös erittäin mielenkiintoinen kirjakauppa, jonne ehdottomasti kannattaa poiketa. Valikoimat, jotka olivat pöydillä edustivat korkeaa tasoa.
Sitten vaan sisälle museoon, joka oli täynnä kolmiulotteistakin tietoa vanhasta postinkulusta. Ratsuhevonenkin kuului siihen postin romanttisempana aikana, kun vietiin kuriiripostia pikavauhtia paikasta toiseen. Ystäväni suostui poseeraamaan valokuvaan.

Vahakuva kammiossa oli kuvattu entisajan postitoimisto vaakoineen ja miekkoineen.

Tässä postineiti istuu työpöytänsä ääressä.

Näin vanhaa postiautoa en ollut ennen nähnytkään, mutta se kertoo siitä, että postinkulku pysyi aina hyvin kehityksen mukana. Näillä välineillä posti siirtyi kohteeeseensa nopeasti.

Olipahan nyt sitten tullut käytyä postimuseossakin, vaikka filatelian harrastajana monet asiat olivat jo minulle tuttuja.

Ravintola Martta

Olin saanut tyttäreltäni tarkat ohjeet missä sijaitsee ravintola Martta. Tiedettiin sen olevan lähellä Kamppia, ja ikäänkuin vahingossa se helposti löytyikin.
Ravintola oli vanhanaikainen tyyliltään, mutta siellä oli ruokailijoita runsaasti, ja palvelu toimi nopeasti. Kuten kuvasta näkyy ruoka oli upea, ja siihen kuului myös salaatti ja jälkiruoka. Hinta oli kohtuullinen 10 euroa.

Oli mukava jatkaa Helsingin tutkimista täydellä vatsalla. Helsingissä en varmaan haluaisi asua, mutta näkemistä siellä riittää.

Meilahden sairaala 2

Täällä minulle tehtiin kolme ja puoli vuotta sitten luuydinsiirto, joka on suurten elinsiirtojen luokkaa oleva toimenpide. Meilahden sairaala on ainoa sairaala Suomessa, joka näitä tekee.

Koen olevani monelle suunnalle kiitollinen siitä, että elämäni voi jatkua, mutta tärkein lienee tämä HUS, jossa minua hoidettiin tosi hyvin.
Sairaala on kokenut melkoista muutosta näiden vuosien aikana. Päärakennus on joutumassa isoon remonttiin, jossa se välillä tyhjennetään. Rakennus on kuitenkin suojeltu, joten sitä ei voi purkaa.

Kaunis talo se onkin. Edessä on helikopterikenttä.