Kiti

Nyt vuoden viimeisenä päivänä päätin tehdä blogin Kitistä. Kiti on tyttäreni hieman sekarotuinen, mutta läheisesti Belgian pystykorvaa muistuttava mielenkiintoinen kaveri. Tässä sillä on etutassujen välissä vinkuva kumilelu, joka on varmaan jonkin juhlan kunniaksi sille annettu.
Kiti on tosi hyvin hoidettu kiltti koira. Se tuntee tarkasti reviirinsä, eikä juoksentele naapurien tonteilla.

Kalamatkoilla Kiti istuu innokkaasti veneessä. Tässä kuvanottohetkellä tyttäreni on juuri palannut kuukauden kestävältä lomamatkalta. Kiti tietenkin vähän ihmettelee mistäs ne nyt tulivat, mutta kokemuksesta tiedetään, että välit palautuvat nopeasti.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Ensimmäinen lumisade

Ensimmäinen lumipyry nähtiin 6. marraskuuta.
Kuvat on otettu omalta parvekkeelta.

Sisustuskuvia

Ennen Taiteilijat maalasivat kiehtovia asetelmia, ja joskus tulee mieleen tarvitaanko kallista pensseli-setää lainkaan, sillä paljon löytyy mahdollisuuksia valokuvallekin.

Äkkiä huomaa, että myös valokuvaus on taidetta. Käytössä huomioitava lukemattomia seikkoja ennenkuin mielenkiintoinen asetelma on syntynyt, mutta asetelmia kannattaa kuvaajan kyllä harrastaa, silla ne luovat tarinaan kauniita yksityiskohtia.

Entisaikojen joka kodin säilynein esine lienee rukki. Sillä kehrättiin lankaa lukemattomiin lapasiin ja villasukkiin. Olen lapsena nähnyt, kun rukilla on kehrätty lankaa.
Koristeellinen kattokruunu ja muita koristeita, ystävälläni on kyllä toinenkin sellainen, jossa kimaltelee lukematon määrä hienoja kristalleja.

Tässä hieno ruokailuryhmä, Joka on tämän päivän ammattilaisten upea saavutus.

Sijoituspaikka lienee tupakeittiö.

Tampereen valoviikot

Tampereen valoviikkojen avajaiset olivat 23.10.2009. Satuimme juuri hyviin asemiin kun alkoi räiskyvä ilotulitus.
Pian oli ilma täynnä savun katkua, raketit räjähtelivät. Vierelläni nuori nainen piti tärisevää koirapoloista sylissään.

Tamereen valoviikkojen avajaiset ovat läheisesti jo jouluun liittyvä tapahtuma, kun illat pimenevät, ja ihmiset tarvitsevat valoa.

Tässä on valaistu joulukatu marraskuussa, ja se kiiltelee kovassa vesisateessa.

Tässä ollaankin jo joulukuussa. Valoviikot jatkuvat, ja ihmiset ostavat joululahjoja lumessa kahlaten. Nyt on joulu ohi, mutta valoviikkojen valot säilyvät vielä tärkeän hetken.

Tässä kohtaa uskoimme kadun alla olevan lunta sulattavia sähkövastuksia, mutta ne eivät näyttäneet kovin toimivilta.

Lastenoikeuksien päivä

Oli 20 marraskuuta, jolloin vietettiin Lastenoikeuksien päivää. Nykyään sitä vietetään monin tavoin sivistyneessä maailmassa. Torilla oli juuri ollut sirkusryhmä, joka heilutteli tulisoihtujaan.
Ajattelin tämän ryhmän olevan suorastaan pelottava esitys lapsille, mutta minä en ehkä ymmärrä enää kaikkea. Tulisoihduilla tehtyä esitystä ehdin nähdä hetken, ja se oli kyllä upeaa.

Paikalla oli myös majoja, joissa oli lasten piirustustöiden näyttely.

Ne olivat jänniä kuvia, joiden merkitystä voi tietenkin vain arvailla.

Lasten oikeuksien puolesta on syytä tehdä töitä täällä valtavien tuloerojen maailmassa, jossa vieläkin köyhät ihmiset myyvät lapsiaan vaikka orjuuteen.

Monet tietävät, että asioille voisi tehdä jotakin ja auttavat uupumatta heikompiaan. Usein he ovat itsekin köyhiä, sillä köyhä auttaa köyhää, mutta rikas samaan aikaan tuhoaa itsensä syömällä liikaa.

Syksyn muistoja

Minulle oli vielä jäänyt muutamia syksyisiä valokuvia. Tässä kuvassa syyssateen liiskaamat vaahteranlehdet tuli ikuistettua ennenkuin ne peittyivät lumen alle.
Bussipysäkillä varis oli huomannut sinappisen makkarapaperin ja tuli sitä tutkimaan.
Varikset ovat oivallisia jätepoliiseja, mutta tuskin ne ilman ihmisen apua täällä talven yli selviytyisivät.

Tässä kuva Kaakinmaan Koulukadulta. Taustalla vanhoja ja arvokkaita rakennuksia.


Sitten löytyi vielä kuva, paikasta jonka monet vähäosaiset tunnistavat helposti. Itse en ole joutunut täällä käymään, sillä täällä jaetaan sosiaalista apua kansalaisille. Paikka on kuten kuvasta näkyy hieman rapistunut, sillä kaupunki kuten kansalaisetkin kiemurtelee laman alla tuskissaan. Kaikilla on tulevaisuus epävarmaa, mutta tiedän ettei kaikilla ole edes lämmintä kotia puhumattakaan joulukinkusta.
Mutta elämä jatkuu, ja silloin on myös aina toivoa.

Joulukirkossa

Olen sitä sukupolvea, joka on nähnyt miten ihmiset menivät hevosilla joulukirkkoon. Joka talossa oli kirkkoreki, jossa koko perhe lähti kirkkoon, ja silloin kirkot olivat ihan täynnä väkeä.

Nyt asun hyvin lähellä Lielahden kirkkoa, ja on häpeä tunnustaa, että muutaman kerran on joulukirkossa käynti unohtunut.

Tänään kuitenkin ystäväni kanssa olimme tapahtumassa mukana.

Joulukirkko edustaa perinnettä johon ihmiset haluavat tulla.

Nyt oli kirkossamme vielä tyhjiäkin paikkoja.

Poistuessamme oli jo hieman valoisampaa, sillä onhan jouluna jo päivät taas pitenemään päin.

Kaunis joulukortti

Sain monia kauniita joulukortteja, joista kiitos Teille hyvät ystäväni. Vanha kunnon joulukortti on kyllä edelleenkin miellyttävä löytö kun se tipahtaa postiluukusta.

On jouluaatto alkanut, ja toivotan kaikille blogiystäville Hyvää Joulua!

Tässä esilletuodussa kortissa on neljä tonttua, joista yksi on aikaisemminkin seikkaillut tämän blogin sivuilla. Oli muitakin uusia kivoja ideoita monilla.

SIIS ELÄKÖÖN JOULUKORTTI!

Tavaratalon avajaiset

Vanhana Lielahtelaisena tiedän, että tavaratalon avaus on täällä iso juttu. Joka kerta tulee uusia liikennevaloja ja liikenne "yleensä" lisääntyy.
Nyt meille siis avattiin uusi tavaratalo, jossa oli runsaasti liikkeitä. Yleisöä oli paikalla runsaasti.

Edessä oli makkarakioski, josta sai ilmaista makkaraa, joka oli hyvää myös laadultaan.

Makkaranjaossa oli tullut hommiin myös joulupukki Korvatunturilta.

Mutta oli myös paikallisempiakin voimia.

Syksyinen Tampere

Nämä kuvat on otettu Lokakuun lopulla. Olin jäänyt bussista itsenäisyydenkadulla, kun huomasin aurinkoisen maiseman jossa näkyy aseman rautatien alitse kulkeva tunneli, ja paljon muuta.
Seuraavana aamuna avattiin Lielahdessa Teivaalankadun risteyksessä uudet liikennevalot. Tässä näkyy iso autokolonna odottavan vuoroaan.

Hämeen pääkaupungissa

Hämeenlinna on tietenkin todellinen pääkaupunki hämeessä, vaikka se ei ole kooltaan kovin mainittava niin monet tekijät historiassa puolustavat sen asemaa. Hämeenlinna on myös kaunis ja idyllinen kaupunki, joka henkii itseluottamusta tulevaisuuteen. Asemalta kävellessä kohtasimme nämä merkilliset kivenjäännökset.

Mistä ne ovat peräisin?

Vähän myöhemmin vastapuolella katua oli suuret portaat, ja niiden alla pronssipatsas, jossa nainen juottaa vasikkaa. Työ on niin kaunis ettei sitä kukaan tavallinen taapertaja olisi kyennyt tekemään. Jos saan vinkkejä näistä kommenteissa, niin korjaan tiedot ilomielin blogiin.

Syysiltainen Tampere

Ilta lienee ollut jo aika pitkällä, koska ihmiset jonottivat ravintolaan.
Yhtäkkiä sireenit alkoivat ulvoa, ja paikalle tuli kalustoa korjaamaan putkirikkoa.

Satoi hieman vettä, ja vain nämä korkeat patsaat vartioivat Tampellan puistoa.

Asunnottomien yö

Juuri nyt kun on perunalaatikko parvekkeella kylmenemässä pakastamista varten, ja ulkona oleva -10 astetta tuntuu eiliseen verrattuna lauhalta, niin ajattelen mitenkähän nämä pojat viihtyvät joilla ei ole edes kattoa pään päällä.
Kuulin televisiosta mainittavan, että 17. Lokakuuta vietetään asunnottomien yötä. Tämä blogi on kuvattu silloin. Monet järjestöt tarjosivat silloin ilmaisia aterioita, mutta nyt oli ilta jo pitkällä, ja toiminta oli vähentynyt. Asian kunniaksi siis ei ammuttu raketteja, eikä enemmälti juhlapuheitakaan pidetty.

Iloiset Vasemmistonuoret olivat vielä paikallaan. He jakoivat ilmaiseksi leipää. Minäkin sain leivän kainalooni, vaikka sanoin omistavani ihan kunnollisen asunnon, jossa olen vuokralla.

Keskustorille oli juuri avattu uusi makkarakioski, ja kioskin pitäjäkin tuli esille kun tarjosin ilmaista mainosta blogissani.

Olen kuitenkin juuri nyt huolestunut näistä mukavista kavereista, kun on näin kylmä.

Ajattelen heidän jouluaan. On hyvä pysähtyä asioiden äärelle, ja toivoa lähimmäiselleen
parempaa tulevaisuutta.

Lielahden Prisma

Kas tässä on vähän tarkennusta seuraaviin kuviin maisemasta, joka nyt edelleen muuttuu ympäriaidattuna joka päivä. Hiljakkoin kadun toisella puolella avattiin jo Kodin Ykkösen ohella muitakin liikkeitä. On syytä olettaa, että Lielahti muodostuu melkoiseksi liikekeskukseksi. Oma oletukseni on pelko siitä, että rakennetaan keskuksia ihan liikaa, kun on ollut liikaa rahaa.
Nopeasti kaadettiin puita kasalle, ja tuhottiin nopeakasvuinen puusto, kuten tarkka silmä kannon vuosilustoista näkee.

Sitten vaan krikettiä! Lautakasa on tulevaa aitaa varten. Saa sitten rauhassa möyriä.

Toisella puolella oleva maisema todistaa, että eihän se maisema hullummaksi muutu. Tarvitaan yhä tehokkaampaa toimintaa joka paikassa. Se merkitsee työpaikkoja, ja raha kiertää yhä nopeammin. Entäpä jos lama vie kehityksen huonompaan suuntaan?

Ensimmäinen uhri silloin jokainen kuluttaja. Mutta Prisma kyllä tulee, ja siitä lähetän lisää todisteita taas joskus.

Tervetuloa Lielahteen ostoksille!