Kukkaiskulkue jatkuu

Monet pienet yhdistykset saivat tilaisuuden näyttäytyä kulkueessa.
Ihan tavallisia ihmisiä iloineen ja murheineen.

Suloinen pikku tyttönen rattaissaan mietteliäänä.

Peräkärryllinen hyvää musiikkia!

Näkövammaisten teatteriryhmä Sokkelo esiintyi.

Radio 957 kertoi olevansa vielä toiminnassa.

Teinitytöt kävelivät omana ryhmänään.

Oli myös isoja ja pieniä koiria, kuten aikaisemmin oli nähty ihmisiäkin.

Ensimmäisen kerran näin, että Hervannassa toimii virkeä lähiöteatteri.

Nyt sitten loppui kukkaisviikon kulkueen kuvat, vaikka kukkaisviikolle vielä tavallaan palataankin.

Tanssia kadulla

Juhlat jatkuivat riehakkaana tanssina. Ohikiitävät harrastaja tanssijat olivat intoa täynnä. Nuoret ja vanhat samalla lailla.
Ravintola Doris esiintyi avokuplassa.

Napatanssijat tulivat esiin vielä uudelleen.

Puutarhatytöt saapuivat banderolleineen.

Pitkä ja lyhyt tyttö käveli rinnakkain ja kampanjoi Tampereen teatterikesästä.

Kukkaisviikon kulkue

Sieltähän se karnevaalitunnelmainen kulkue sitten saapui. Oli vanhoja autoja ja monenlaisia esiintyjiä. Edellä kulki poliisiauto muuten tyhjällä Hämeenkadulla.
Keltapukuiset järjestysmiehet yrittivät pitää väkeä pois kadulta.

Torvisoittokunta saapui juhlavasti.

Kukkaisneitokin tervehti yleisöä.

Iso Retu Kivikylästä käveli vanhojen autojen edellä.

Kantti kertaa kanttia näkee vielä joskus.

Tätä juhlavaa autoa sopii yrittää tunnistaa!

Tämä vaikuttaa vanhalta Mosselta.

Sitten tuli Amerikan rauta, jollaisia myös lapsenlapseni Oskari kunnostelee.

Kukkaisviikon avajaiset

Kukkaistyttö ja kukkaispormestari lähikuvassa.
Esiintymislavalle ilmestyi orkesteri ja alkoi soittaa.

Väkeä kerääntyi teltan eteen runsaasti. (Klikkaa kuvaa)

Napatanssiryhmä aloitti esityksen.

Todella upeaa tanssia!

Tuli sade ja sinisiä sateenvarjoja alkoi avautua kuin taikaiskusta.

Odotettiin alkavaa kulkuetta.

Tampereen kukkaisviikot

Tämä pieni perhonen pietaryrtillä ei tiennyt mitään sivukaupungin asukkaana Tampereen kukkaisviikon avajaisista. Monet ihmisetkään eivät tienneet, mutta koska avajaiset olivat näyttävät niin aion niistä tehdä useamman blogin.
Keskustorille oli pystytetty maailmanpyörä, ja oli muutakin torimeininkiä.

Väkeä oli paljon liikkeellä, jolloin sattuu näkemään joskus vanhoja tuttuja.
Itsellenikin sattui tällainen tapaus kohdalle.

Hauskaa oli nuorilla ja vanhoilla.

Suihkulähde pulputti.

Raatihuoneen portailla näkyi kansainvälisiä vieraita.

Suruhetki Koskuen kirkolla

23. 7. 2009 tuli sitten se päivä, jolloin suku kokoontui hautajaistilaisuuteen saattamaan äitiäni viimeiseen lepopaikkaan isän vierelle Koskuelle. Tässä on Mikael Toppeliuksen tekemä alttaritaulu, joka on Jalasjärven kirkosta siirretty Koskuen kyläkirkkoon.
Päätin tehdä tämän blogin siten, että en esittele paikalla olleita ihmisiä ja heidän kasvojaan surun hetkellä.

Tässä on minun perheeni yhteinen nauha, jossa ei näy muistoteksti:

Lentelen esiin perhosen siivin,

tummiin vesiin hiljaa hiivin.

.

Aalto on hiljaa, tuuli ei pauhaa.

Levoton mieli nyt huokuu rauhaa.

Sitten veisattiin sovitut virret ja laskettiin kukkaset arkulle.

Pappi muotoili multaisen ristin arkulle.

Saattokulkue vei arkun ja Äiti kullan vähän taaempana olevalle hautausmaalle.

Kukkalaitteet asetettiin uudelleen.

Päivä oli aurinkoisen kaunis.

Vielä kerran kuva vaatimattomasta, mutta kauniista Koskuen kyläkirkosta.

Nuori varis

Kävelytien reunassa oli korkea penkere, josta nuori varis tarkkaili minua.
Kun oli kamera mukana, niin yritin napsia kaverista kuvia.

Eikä se ollut oppinut vielä ihmistä pelkäämään. Ehkä joku oli ruokkinut sitä joskus, joten se paremminkin suorastaan poseerasi minulle.

Lopulta penkere loppui. Heilutin sille vielä kättä, mutta uudelleen emme ole nähneet.

Vielä vähän kukkasia

Sattui vielä kameranlinssiin kimalainen takiaisen kukkasella.
Näsijärven rannalla kasvoi upea pensas pietaryrttejä.

Rantakukkaakin yritin kuvata.

Tätä sanoivat myrkkykeisoksi, mutta en uskaltanut maistaa.