Uudempaa Tallinnaa

Kaksikerroksiset bussit ja kolmivaunuiset raitsikat ovat sitten tätä uudempaa Tallinnaa.

Suomalaiset turistit ovat saaneet vuodesta toiseen saaneet seurata sukulaiskansamme menestystä ja nopeaa kehitystä.

Vanha Tallinna on hitaasti jäämässä uuden varjoon.  Onneksi Virolaiset näyttävät hyvin ymmärtävän vanhan ja säilytettävän kulttuurin arvon.

 Tallinnassa on myös maanalainen osasto.

Joka on kuin pieni kaupunki täynnä liike-elämää.

Vanhaa kaupunkia

En ollut käynyt milloinkaan aikaisemmin Tallinnan vanhassa kaupungissa, jonka ajattelin olevan historiallinen ihan kuin Suomessa Turku tai Rauma.
Uskoin siellä olevan vanhoja kirkkoja ja keski-aikaisia rakennuksia.

Enkä pahasti pettynytkään.

Vaikka oli joulupäivä niin siellä oli todella kahvilat ja kaupat auki ja  monenlaista tavaraa tarjolla.

Siellä näkyi kadulla yhä selvästi monet ulkomaiset vaikutteet Ruotsista, Venäjästä, Saksasta ja Suomestakin.

Otin valokuvia näkemästäni ja nautin, vaikka kovin huonosti tunsin paikallista historiaa.

Nälkä kasvaa syödessä sanotaan ja niin jäi minullekin halu tutkia asioita lähemmin.

Joulutorilla

Joulupäivänä suunnistettiin vanhaan kaupunkiin joulutorille. Pakkanen tuntui kireältä vaikka lunta satoi pesuvadin kokoisina hiutaleina.

Opasteviitoista saattoi nähdä asioita joita pidettiin Tallinnan nähtävyyksinä.

Hyvin yleisesti kojuissa myytiin lämpimiä vaatteita. 

Koristeelliset villakäsineet ostin matkamuistoksi 18 eurolla.

Oli myös glögejä ja juomia, mutta monet etsivät vähän lämpimämpää paikkaa.

Joulu on lasten juhla, joten oli mukava nähdä heidän intonsa  pyöriä torin iloisenvärisessä karusellissa.

Pyhän Mikaelin kirkko

Taksi maksoi noin kuusi euroa Jouluyönä kun pienenä ryhmänä suunnistimme Joulukirkkoon Tallinnan vanhaan kaupunkiin.

Siellä oli kansainvälinen  Jumalanpalvelus kuudella kielellä, myös suomeksi.

Kirkko oli hyvin vanha, ruotsalaisten rakentama keskiajalla ja siellä oli mielenkiintoista esineistöä.

Ikkunalla vanhan purjelaivan pienoismalli. 

Samankaltaisia olen nähnyt Suomessa keskiaikaisissa kirkoissa.

Seinäsyvennyksessä heilutteli meille kättään harvinaisen elävän näköinen pyhimys.

Kaikille kielille oli oma pappi.

Kirkko oli lähes täynnä ihmisiä.

Lopuksi jaettiin ehtoollista. 

Paluumatkallekin sitten löytyi kyyti takaisin hotelli Olympiaan, joka  on myös Ruotsalaisten rakentama.

Näköaloja ikkunasta

 Olimme sijoittuneet 2-hengen huoneeseen kuudennessa kerroksessa, joten näköalamme olivat melko maanläheisiä. 

Joillakin pariskunnilla ryhmästämme oli huoneita 20- kerroksen yläpuolelta. Niistä maisemista sitten piti maksaa muutama euro matkan hinnassa enemmän.

Vieressä oli vanhempi talo jonka seinäulokkeella  pulut näyttivät  viihtyvän.

Hotellin alapihan parkkipaikka oli hyvin vartioitu. 

Eräänä yönä varashälytin uikutti pitkään naapuritalon pihassa mutta siitä ei näyttänyt kukaan huolestuvan.

Tapaninpäivänä ilma selkeni ja hieman aurinkokin tuli esiin ainoan kerran koko matkalla.

Taustalla näkyy suomalaisten rakentama Viru- Hotelli.

Hotelli Olümpia

Hotellistamme Tallinnassa löytyy helposti ulkoapäin otettuja kuvia. Nämä kuvat ovat sisäpuolelta ja kuvaavat suoraan matkakokemuksiamme.

 Matkanjärjestäjä otti kaikille matkalaisille korttiavaimen huoneisiin.

Hotelli tuntui avaralta ja siistiltä.  Se edusti Neuvostoliitto ajan luxusta, jota oli hyvin huollettu matkailijoiden tarpeita mukaillen.

Hotellin vastaanotossa ymmärrettiin myös Suomen kieltä.

Monet olivat kirjoittaneet vieraskirjaan kokemuksiaan ja nimensä.

Huoneemme sijaitsi kuudennessa kerroksessa. Hotellissa oli kerroksia yli kaksikymmentä.

Vuode oli siisti ja mukava nukkua.  Petaus on omilta jäljiltäni joten siitäkään ei voi siivoojia moittia.

Matkalla Viroon

Olimme ystäväni kanssa tilanneet pieneltä matkayrittäjältä joulumatkan Viroon, jossa viettäisimme kolme yötä tunnetussa Olympia hotellissa Tallinnassa.

Tarinaa retkestä aion kertoa useammassa blogissa.  

Matkamme alkoi Tampereen linja-autoasemalta klo 7.30.

Meille ilmoitettiin että matkalla oli yksi pysähdys ja siinä nappasin tämän kuvan.

Nykyaikainen bussimme oli muutamaa paikkaa vaille täysi.

Enimmäkseen vanhempia pariskuntia oli lähtenyt viettämään jouluaan matkailu olosuhteissa.

 Tallinnassa pitkä rivi busseja poistui laivasta ja pieniä autoja tietenkin vielä enemmän.

Laiva oli  ihan täynnä joten terminaalissakin oli pientä  ruuhkaa.

Tampere joulun jälkeen

Vain kuviot lumella ja koristeellinen joulupossu ajolavalla kertoivat keskustorin puretusta joulutorista.

Poikkesin siis ystäväni kanssa kauppahalliin. Siellä oli vilskettä ja edullisia tarjouksia.

Alennusmyynnit olivat alkaneet ja vielä oli jäljellä joulukuusi odottamassa Loppiaista.

Päivä oli vaihtunut iltaan ja löytyi toinenkin joulupossu!

Jouluateria Virossa

Olimme ystäväni kanssa viettämässä joulua Tallinnassa.

Jouluateria hotelli Olympiassa sisältyi matkaan.

Eräs arvostelu kuului: "Aamupala oli parempi."

Juhla-ateria oli kuitenkin monipuolinen, mutta hotellin aamupala oli ihan valtavan hyvä ja monipuolinen.

Esiintyvä joulupukki oli kohtuullisesti suomea puhuva yli kaksimetrinen jättiläinen.

Hän jakoi lahjapaketin kaikille lapsille.  Monet lapset vähän ujostelivat mutta nämä kaksi pikkutyttöä esiintyivät innokkaasti.

Jouluateria mukavalla matkalla oli miellyttävä kokemus ja antoi leppoisaa joulumieltä. 

Joulumieltä Tampereella

Nämä kuvat otin pari päivää ennen joulua Tampereen Keskustorilla.

Kuvassa oleva tyttö lauloi pienestä pakkasesta välittämättä kauniita joululauluja.

Tampereen jouluiseen perinteeseen kuuluu joulutori.

Keskustorille on pystytetty runsaasti kaikenlaisia myynti ja muita esittelypisteitä.

Joulukuusikauppakin oli juuri parhaimmilaan.

Tampereen teatterin edustallakin oli runsaasti koristeita.

Susihukkaset

Susi on varmaan Suomen vihatuin peto. 

 Eläinpuistossa ne näyttävät kuitenkin viihtyvän ja ihmiset haluavat katsella niiden touhuja.

Ne eivät ole kuitenkaan innokkaita esiintyjiä kuten karhut.

Kuitenkin on asenteemme suurpetoja kohtaan muuttunut, sillä ennen kyllä järjestettiin valtava jahti jos yhdetkin sudenjäljet löytyivät.

Talvinen ajankohta antaa eläinpuistossa paljon uutta nähtävää.

Sudetkin liikkuvat lämpimikseen ja monien eläinlajien viimekesäiset pennut ovat nyt vilkkaimmillaan.

Toivon että säilyisi Suomenkaltaisessa maassa jokin iso suojelualue suurpetoja ja varsinkin uhanalaisia susiamme varten.

Ihmisten asuma-alueilla sudet eivät näköjään sopeudu meidän sääntöihimme.