Suruvaippa

Keväällä yritin suurella työllä kuvata suruvaippaa. Nyt syksyllä onnistui paljon helpommin.

On se kaunis päiväperhonen.

Tältä se näytti kaksi vuotta sitten:  Syksyinen kesäpäivä

Laajan silta

Ouluveden yli kulkee monia siltoja. Tämä on vamaan niistä pienin ja kaunein .

Ähtärin Ostolasta lähtee pieni tie, jota tuskin edes huomaa, mutta se seurailee Ouluvettä Töysään päin.  Koko ajan tie muuttuu pienemmäksi ja huonommaksi, kunnes haarautuu siten että toinen tie kulkee järven yli  ja toinen nousee mäkeen Sappion suuntaan.

Sillan kupeeseen sopi mukavasti pysäyttämään auton.

Maisemat olivat kesäisen mukavia.

Tien varrella on ihan sillalle asti runsaasti asutusta. 

Uskon että asukkaat ovat todella onnellisia niistä kauniista maisemista.

Kaukana taustalla näkyi toinen vanha silta, joka on Ähtärin  vanhalla Virtain tiellä.

Nykyään tien nimi lienee Meijerintie, vaikka meijerikin on jo kauan sitten lopetettu.

Ähtärin toinen kirkko

Jostakin satuin lukemaan että Meidän pienessä maalaiskaupungissa on monta kirkkoakin. Yhden illan kuumeisen tutkimisen tuloksena paljastui, että Ähtärinrannalla on jokin kirkko.

En ollut tiennytkään!

Kirkko sijaitsee  noin kymmenen kilometriä kohti Lehtimäkeä, josta poikkeaa pienempi tie joka lopulta johdattaa  tänne kakkoskirkolle.

Kirkko näyttää kovin uudelta. Seinät on tehty liimatusta hirrestä joka ei pahemmin vääntele.

Parempaa akustiikka en ole tavannut missään.

Paikka on Seinäjoen seurakunnan leirikeskus. Nyt oli aika hiljaista mutta ainakin joku isompi nuorisoryhmä näkyi.

Paikalta löytyi myös Ähtärin ominaisin tunnus Nallekarhu.

Keittiössä oli hyvät tilat useallekin ryhmälle.

Vene kertoo paikan nimen. 

Kuten kuvasta näkyy niin paikka on kaunis. Toivottavasti nuoret soutajat ovat kelluntaliiveissä jos tulee isolle Ähtärinjärvelle aallokkoa.

Sitten herää kysymys.  Olisiko täällä enemmänkin kirkkoja joista en tiedä mitään?

Juustoportti

Lieneekö monelle tuttu paikka? 

Parkkipaikalla oli autoja puolen kilometrin rivi ja lähes kaikilla ulostulevilla oli syli täynnä juustoa.

Eteisessä oli luonnollisen kokoisia lehmiä joita saattoi asiakkaat kokeilla lypsää. Itsekin kävin palauttamassa lypsytaitoani joka on vuosien saatossa unohtunut. Hyvin onnistui!

Sitten tulikin eteen pitkät juustotiskit.  Maistiaisia oli tarjolla reilusti kymmenistä erilaisista juustoista. Tuli siinä ihan pakollinen halu ostaa juustoa kun yli 20 euron ostoksesta sai ilmaiseksi kylmäkallen ja kassin mukaansa.

Kutunjuusto oli ihan suussa sulavaa herkkua jota en ollut ennen maistanutkaan.  Tosi herkullista oli!

Monet varmaan tietävät, että ennen pohjanmaan suurissa taloissa oli myös piian ja rengin huoneet, joten ne olivat isoja ja omaperäisiä.

Tämä Juustoportin pihassa oli vaan pienoismalli, joka toimi käytännössä myös varastona.

Veljeni mökki

Esittelyvuorossa on nyt veljeni työmaa, jossa hän on onnistunut säilyttämään isovanhemmilta jääneen paikan melko hyväkuntoisena.

Tälläkin hetkellä hänellä on monipuolinen projekti käynnissä ja tuvan sisäkatto on saanut uuden paneeliverhouksen.

Ulkorakennus on säilynyt lähes entisellään.

Pieni kätevästi kasattu varasto on tullut päätyyn entisen kotieläinsuojan paikalle.

Puulato on säilyttänyt vanhan mallinsa.

Sama saunakin vielä löytyy jossa mummo mua pesi joskus kauan sitten.

Ulkoilmateatteria Ouluvedellä

Janne Valkeinen jatkaa pitkää uraa Suomenselän Teatterin ohjelmassa.  Nyt nähtiin  lyhyt yksinäytöksinen esitys "Naiset asialla."

Leskimies Paavo oli pistänyt lehti-ilmoituksen ja vastauksia alkoi pian löytyä hyvin eläväisessä muodossa.

Janne itse näytteli Paavoa.

Sää oli ulkoilmateatterille suosiollinen ja isossa pihassa oli tila ongelmia kun paikalle ilmaantui noin sadan hengen yleisö.

Kun ei ollut varattua lippua jouduin ystäväni kanssa takariviin. Sieltä oli kuitenkin paremmat näköalat kun saattoi nousta seisomaan.

Paikalla oli myös mukavaa musiikkia, jota esitti J-P Leiponen näytelmäsuorituksen ohessa.

Pääsylippuun sisältyi myös oikeus pyöräyttää kerran rulettia ja erinomaiset pullakahvit ulkoilmassa.

Joutsenet

"Hei meillä on joutsenia!" kertoi Ulla sisareni. Sitten olin heidän luonaan kylässä, mutta joutsenet eivät näkyneet.

Myöhemmin järven takalaidalla näkyi jotain valkoista.

Kamerassani on 10x zoomaus ja se usein pelastaa tilanteen, lisäksi voi lisätä digitaalista zoomia ja toivoa parasta.

Nämä sorsat olivat vähän lähempänä ja sainkin niistä unelmakuvan.

Siellä se äitijoutsen kahlaa ruohikossa poikasten kanssa ja opettaa niitä etsimään ruokansa itse.

Piimägola

Tässä ihan itse keksitty herkku.

Resepti on yksinkertainen mutta maukas.

Piimälasiin lisätään noin ruokalusikallinen siirappia. Siirappi on painavampaa kuin piimä ja laskeutuu lasin pohjalle joten juomaa täytyy huolellisesti sekoittaa kunnes siihen tulee hieman väriä.

Sitten voi kokea upean makunautinnon!

Koskinäkymä Inhan tehtailla

 Käytiin ystäväni kanssa  Inhan tehtailla, jossa monipuolisten 

näkymien lisäksi löysimme mielenkiintoisen koskipaikan.

Maasto oli aika hankalaa liikkua, mutta onneksi oli rakennettu laitteita aidan ylitykseen.

Alueella on varmaan runsaasti kalaa, koska saa onkia vaan luvan varaisesti.

Mielenkiintoisia rakennettuja kiviseiniä löytyi kauan sitten hylätystä uomasta.

Uuden uoman upea koski näkyy vanhan tehdashallin sivusta parhaiten.

Ruohonleikkaajat

Kesä kuluu kohti syksyä vauhdilla mutta ruoho se vaan jaksaa kasvaa.

Kesämökillä minulla on iso alue leikattavana, mutta taloyhtiön ruohon leikkaa muuan paikallinen yrittäjä.

Puun juuret on paras leikata pienemmällä leikkurilla.

Seuraavaan pihanhoitoon kuluu ehkä taas kuukausi, mutta kaunis vihreä nurmimatto lisää viihtyisyyttämme.

Hakojärven saari

Hakojärvestä on mukava aina kirjoitella ja ottaa kuvia.

 Kuitenkin myös se vuosien varrella  vähän rehevöitynyt, mutta nyt kirjoitan Hakojärven vanhasta saaresta jonka omistaa Töysän seurakunta.

Kaksi tilavaa hirsirakennusta on vielä vähän kesken, mutta pian pihassa kirmaavat iloiset rippikoululeiriläiset.

Saaressa on asuttu ennemminkin. Päärakennus on todella hieno hirsi rakennus. Työt ovat kesken, mutta sen paikalta on saaren entisen asukkaan talo purettu pois.

Onneksi vanha hyvin säilynyt heinälato on ymmärretty jättää paikoilleen.

Saareen pääsee  ainoastaan lossilla ja veneellä.

Maisema näköala kalliolta järven asutumpaan suuntaan on silmiä hivelevän kaunis.

Käärmeitä ja sisiliskoja

Kesämökillä on minulla pieni muovikatteinen kasvihuone jossa viljelen tomaattia ja kurkkua.

Tämä pikkuinen sisilisko toivottaa minut toisinaan tervetulleeksi kastelemaan. Olen siitä iloinen koska se huolehtii tunnontarkasti kaikista toukista ja tuhohyönteisistä.

Vähän kauempana nurmikolla etsii vähän isompi sisiliskomamma  uutta pesäpaikkaa munilleen.

Portaan vieressä on pieni varoitus vieraille.

Se on vaihtanut nahkansa ja ottaa aurinkoa.

Ikkunan alta lähtee vielä suurempi kyy ja löytää nopeasti piilopaikan.

Tietenkin käärmeet ovat vähän pelottavia, mutta ne pitävät metsämyyrät loitolla parhaiten ja minä en niitä vainoa.