Kesän helteisenä päivänä olin hetkisen Kokemäen rautatieasemalla, ja pakostakin ajattelin sitä rappiota, johon nämä ennen niin upeat paikat ovat joutuneet. Kuitenkin monilla asemilla on uhrattu ulkonäköön enemmän. Koko asemapihan alueelta ei löytynyt myöskään yhtään penkkiä eikä roskalaatikkoa, vaikka säännöllistä henkilöliikennettä yhä jonkinverran on.
Aseman takana tämä kellari oli täynnä haisevaa jätettä. Pala unohdettua historiaa alennustilassa.
Minulle tuli tilaisuus pysähtyä paikalle, joka on koko elämäni ajan ollut selvittämätön arvoitus. Kyllikki Saaren raaka murha on ravistellut koko kansakuntaa, ja aiheuttanut kerta toisensa jälkeen kohutarinoita lehdistössä.
Paikalle johti tuhansien ihmisten tallaama kivinen polku.
Tie johti koko ajan ylöspäin, ja ajattelin miten tästä voi löytyä myös suomaastoa. Matkaa kertyi ehkä noin 300-400 metriä.
Kuparilaatalla on tiedot tapahtumasta.
Paikalle on tehty muistomerkki, ja näyttää siltä kuin joku vaihtaisi kukkaset säännöllisin väliajoin.
Koiranputket kukkivat.
Juhannusruusut olivat kauniita.
Kohteliaasti ne tuulessa nyökkäilivät.
Alppiruusu oli myös kaunis.
Niittyleinikit värittivät nurmikkoa.
Köyliön Tuiskulassa on muuan mielenkiintoinen paikka, joka oli minulle tuttu jo vuosien takaa. Halusin poiketa siellä kylässä, ja sain luvan tehdä blogin myönteisessä hengessä.
Pihassa esiintyi myös viehättäviä nelijalkaisia taiteilijoita, jotka olivat vuosien varrella oppineet taitaviksi tempuntekijöiksi.
Jo maantielle näkyi, että sieltä löytyisi myös temppuilevia ihmisiä. Talon isäntä on entinen sirkustaiteilija, ja sitä varten on pihaan rakennettu tarvittavia telineitä. Hän nimittäin esiintyy edelleen saapuville ryhmille.
Tässä minulle esitetään taidemuseota, jonka seinälle on maalattu valtava määrä ufotaidetta. Taiteilija on yksi ja sama, nimittäin Tuomento niminen ahkera ihminen.
Tässä näytteeksi yksi museon maalauksista.
Pihalla oleva romutaide on ideoitu pääasiassa kierrätysmateriaalista. Tämäkin naama lienee syntynyt mopon vaihdelaatikosta.
Hyvää huumoria edustaa tämä Anopintuoli.
Katsoja lumoutuu satoihin ideoihin, jotka usein sivuavat kantaa ottaen aikamme tapahtumiinkin. Nämä rakennustyöt ovat olleet yhden ihmisen uskomattomat talkoot.
Kaikki kunnia Pelimannimäelle, ja antakoot se ideoita ja rohkeutta nuorisollemme toteuttaa itseään.
Kurikan nykyinen kirkko on rakennettu 1847 C.L. Encelin hyväksymien piirustusten pohjalta. Kellotapuli tehtiin kuitenkin jo 1794 ja sen suunnitteli Jalasjärveläinen kirkonrakentaja Salomon Köhlström eli Köykkä.
Vaivaispoika seisoo edelleen kellotapulin seinässä.
Kirkon alttaritaulun on maalannut 1857 Johan Sacarias Blacstadius Tukholmasta.
Vanhan kirkon alttaritaulu on yhä esillä sivusiivessä.
Mekaaniset barokkiurut on tehnyt Kangasalan urkutehdas 1965.
Tila on aikoinaan ollut täynnä elämää, ja talossa runsaasti asukkaille tilaa.
Ohdakeperhonen koristepensaalla.
Piharakennukset ovat vielä hyväkuntoiset.
Tätä siltaa myöten vietiin heinää ylisille.
Pellolla näkyi jotain outoa, toinen kuva jäi ottamatta, kun jänöjussi loikki metsään.
Jalasjärven kirkko on kaunis puukirkko, sielläkin on tapahtunut asioita Minun suvulleni. Nykyinen kirkko on rakennettu 1800, ja vanhan kirkon alttaritaulu on siirretty Koskuen kirkkoon.
Oli kaunis Juhannuspäivä ja juhannuskoivut saarnastuolin edessä. Alttaritaulun on maalannut Froterus-Såltin, ja sen aiheena on Kristuksen kirkastuminen.
Kirkko sijaitsee kahdella eri alueella. Toisella alueella on kappeli ja museomäki tuulimyllyineen.
Kappelin seinällä oleva muistomerkki.
Sankarihautojen pitkät rivit kertovat pitäjän suunnattomasta uhrauksesta Isänmaan puolesta.
Erittäin harvassa näkyi eläimiä laitumella, mutta pitkähkön matka varrella pysähdyimme parikertaa kuvaamaan idyllistä maisemaa.
Pyörätie oli sallittu mopoille!
Tämä kaunis jokimaisema löytyi Sisareni mökiltä Töysästä.
Garabus kuoriainen eli maakiitäjä vilisteli kotimökin pihatiellä.
Tässä mökin lähialueen metsäautotie puhkaisee ojitetun suoalueen.
Monissa ojissa kuitenkin makaa vesi.
Emppu on ystäväni uskollinen kaveri, joka ei mitenkään hyväksynyt pihasta metsään vietäviä risuja vaan kantoi ne innokkaasti takaisin pihaan.
Emppu on nuori energinen labukka, joka pysähtyi vaan ottamaan uutta vauhtia.
Emppu ymmärsi kyllä hyvin puhetta, mutta oli valikoiva siinä, mitä oikeastaan kannatti ymmärtää.
Tämä kuva antaa väärän käsityksen. Ei Emppu näin nälkäinen aina ollut!
Vihdoin koitti aika jolloin pääsin kesämökilleni, joka on vanha kotitaloni. 
Lapsena istuttamani lehtikuusi on jo valtavan kokoinen puu.
Olin tullut Ähtäriin junalla, josta veljenpoikani toi minut mökille.
Naapurin isäntä tuli vähän kaivamaan ojaa ja tietä korjaamaan.
Ensin oli viikatteella niitettävä heinikkoa ja tehtävä uusiksi vaarallisen lahot portaat.
Navetan katolla oleva pressu täytyisi uusia. Ja sitten kameralla yritän kaikenlaista luontoa ja ympäristöä kuvata tänne blogiin.
