Hakojärven joutsenet

Eilen oli aurinkoinen Pääsiäis sunnuntai. 

Pikkuveljeni perhe tuli Jalasjärveltä siskonmökille Hakojärvelle.

Paikka on ihanteellinen kokoontua muutaman kerran vuodessa vaihtamaan kuulumisia ja pitämään muutenkin pientä "sukukokousta."

Kevät on jo mukavan pitkällä.

Lepän urvut ovat kauniita ellei satu olemaan niiden siitepölylle allerginen.

Palatessa kotiin huomasin läheisellä pellolla runsaasti muuttomatkalta palailevia joutsenia.

Niitä oli näkynyt myös mökkiniemestä järveltä, mutta nämä olivat nähtävästi eri porukkaa kun olivat pellolle seisahtuneet.

Hiljaisen kylätien pitkä suora rohkaisi pysäyttämään auton ja kaivamaan mainion pokkarikamerani  esiin kotelostaan.
Siinä on 10 kertainen optinen suurennus ja digitaalista sitten tarpeen mukaan lisää.

Linnut eivät asiasta pahemmin häiriintyneet ja pian taas kotiinpaluu matka jatkui!

Järripeippoja ja mustarastas

On kulunut aikaa edellisestä blogista, mutta nyt sitä tässä taas rustailen. 

 Talvella sain sairaskohtauksen ja siitä nyt edelleen tässä yritän toipua.

 Haluan kuitenkin kertoa niille jotka eivät tästä tarkemmin tiedä että kyseessä ei ollut mitään aivotoimintoihin vaikuttavaa ja kävelläkin voin hiljakseen.

Kevät saa mielen iloiseksi ja tietenkin hämmentää,

 kun pihaan tulee harvinaisia vieraita kuten nämä järripeipot.

Nyt juuri apean näköinen ruskea ruoho nostaa esiin vihreitä piikkejä ja muuttavat nopeasti nurmikkoa vihreäksi.

Valitettavasti mustarastaasta ei tullut valokuvaa,

 mutta videolla se esiintyy erittäin näyttävästi!

Aamun kuuraiset kuvat

Kuukausi on ollut hiljainen ja blogien postaaminen on harventunut,
 kun en ole käynyt juuri missään.

Aamulla heräsin kun oli vielä hieman hämärää ja oli -18 pakkasta.

Taivaalla oli lentokoneiden jättämiä vanoja.

Tämä tavallinen aihe vaikka se kuvissani löytyy usein on kuitenkin joka kerta erilainen, 

sillä valo aina vaihtuu ja antaa kuvaajalle palkaksi hyvän mielen.

Hyvää mieltä tarvitaan myös autoilijalla, 

sillä ikkunat ovat aina jäässä sisältä päältä!

Piikkinen pensasaita erottaa taloyhtiömme pihan maantiestä.

Onneksi on ollut lähes lumeton talvi, 

mutta nyt kuulemma ylihuomenna taas sataa lunta.

Jossain etelässä onkin kuulemma lunta satanut enemmän ja Amerikkalaiset ovat ihan pulassa.

Me Suomalaiset emme lunta pelkää!

Keltasirkku

Kävi taas vieras pihassa ihan yksinään.

Keltasirkut ovat yleensä parvissa liikkuvia varpuslintuja.

Tämä yksilö oli ehkä tiedusteluretkellä hakemassa uusia ruokapaikkoja.

Lukijat voivat vapaasti puuttua lajimääritykseeni,

 sillä olenhan joskus aikaisemminkin erehtynyt lajista.

Olin pariviikkoa aikaisemmin laittanut puun juurelle kauranjyviä syötiksi, 

kun olin veljeltäni kuullut juuri keltasirkkujen pitävän niistä.

Kyllä tämä minusta keltasirkulta näyttää.

Lisäksi otin vielä pätkän videokuvaa tästä yksinäisestä keltasirkusta.

Mustarastas

Olin lukenut aikaisempina talvina mustarastaista jotka talvehtivat täällä Keski-Suomen korkeudella.

Nyt tuli kuitenkin vasta ensi kertaa tilaisuus kuvata tätä erikoisuutta omalla Tammikuisella pihallani.

Etelämpänä tämä lintu on varmaan huomattavasti yleisempi näky.

Kesällä sen kaunista laulua kyllä pysähtyy kuuntelemaan.

Huomasin että sen nokka ei oikein pystynyt käsittelemään jäätynyttä ruokaa, mutta sitkeä sillä oli yritys!

Kuvat on otettu vaatimattomilla välineillä ja tietokoneella vähän valotusta korjattu.
Lisäksi oli tietenkin vielä heijasteleva ikkuna siinä välissä, mutta kuitenkin ihan kivoja kuvia!

Lisäksi otin vielä videolle pätkän elävää kuvaa.

Polun varrelta

Kuvausinto on ollut vähän hukassa.

 Pimeys yhdessä talvisen vesisateen kanssa on usein saanut kameran unohtumaan pöydälle.

Lumikinokset ovat siis hävinneet, mutta pimeys saa aikaan hyvän kontrastin.

Suomessa on satoja sammal-  
lajeja
 polun varrella ne usein jäävät huomaamatta.

Sensijaan kuusi on hyötypuu.

Se on aina vihreä ja kutkuttavan kaunis.

Tämä olisi kelvannut joulukuuseksi pöydälle,

 mutta arvostan sitä enemmän elävän vihreänä terhakkaasti kasvavana puunalkuna.

Polun varrella on keskellä metsää myös juoksuhautoja ja kauniita kiviaitoja.

Yritän kuvitella tätä paikkaa sata vuotta sitten, 

jolloin Venäjän tsaari rakennutti vankityövoimalla näitä kaivantoja ja kivirakennelmia kilometrikaupalla uskoen näille paikoille tulevan I-maailmansodan  länsi-rintaman tärkeä linnoitus.

Silloin alueella varmasti vilisi sotilaita ja sekalaisia vankeja.

Alueen puusto on kokonaan uusiutunut.

 Valtavat puut tunkevat juuriaan kivikasoihin.

Kolmen viikon lämmin kausi lienee pian ohi ja karhut saavat lumen alta pesäpaikan pennuilleen.

Tosin en ole karhuja nähnyt,

 mutta kyllä ne varmasti kaukaa kiertävät tämän lähellä asutusta sijaitsevan alueen!

Hyvää Uutta Vuotta!

Löytyi pari noin kuukausi sitten otettua aamurusko kuvaa,

 joita ei vielä ole julkaistu.

Vuosi vaihtuu ja uusia aamuruskoja varmasti tulee ja niistä päivän paskojakin seuraa.

Se on sitä elämää jossa olemme kiinni kynsin ja hampain tietämättä mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Toivotan siis kaikille lukijoilleni:

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Harakat pihassa

Harakat ovat innokkaina pomppineet pihassa kun lumi on sulanut pois.

Varmasti ne ovat saaneet talven keskellä vitamiiniruiskeen tuoreista madoista ja muista pienistä kotiloista,
 joita nurmikko sisäänsä kätkee.

Lisäksi ne ovat unohtaneet jokapuolelle pieniä kätköjään,
jotka nyt lumen sulaessa tulevat esiin.

Joskus ilmestyy myös ylimääräisiä herkkuja.

Täytyi siinä kuvaajan olla tarkkana, sillä nämä paikalliset kotiharakat ovat nopeasti poissa kun ne ikkunan läpi huomaavat kameran!

Keskinäisen kilpailutilanteen vallitessa tosin rohkeus hieman lisääntyy,

mutta varislintuihin lukeutuvat harakat ovat hyvin varovaisia.

Monet ovat rohkeasti jääneet talvehtimaan ja ruokkiminen on siksi hieman kyseenalaista.

Talvinen luonto pihoissa olisi kuitenkin  hyvin hiljaista ja köyhää elleivät ihmiset siihen vaikuttaisi.