Kuvausinto on ollut vähän hukassa.
Pimeys yhdessä talvisen vesisateen kanssa on usein saanut kameran unohtumaan pöydälle.
Lumikinokset ovat siis hävinneet, mutta pimeys saa aikaan hyvän kontrastin.
Suomessa on satoja sammal-
lajeja
polun varrella ne usein jäävät huomaamatta.
lajeja
polun varrella ne usein jäävät huomaamatta.
Sensijaan kuusi on hyötypuu.
Se on aina vihreä ja kutkuttavan kaunis.
Tämä olisi kelvannut joulukuuseksi pöydälle,
mutta arvostan sitä enemmän elävän vihreänä terhakkaasti kasvavana puunalkuna.
Polun varrella on keskellä metsää myös juoksuhautoja ja kauniita kiviaitoja.
Yritän kuvitella tätä paikkaa sata vuotta sitten,
jolloin Venäjän tsaari rakennutti vankityövoimalla näitä kaivantoja ja kivirakennelmia kilometrikaupalla uskoen näille paikoille tulevan I-maailmansodan länsi-rintaman tärkeä linnoitus.
Silloin alueella varmasti vilisi sotilaita ja sekalaisia vankeja.
Alueen puusto on kokonaan uusiutunut.
Valtavat puut tunkevat juuriaan kivikasoihin.
Kolmen viikon lämmin kausi lienee pian ohi ja karhut saavat lumen alta pesäpaikan pennuilleen.
Tosin en ole karhuja nähnyt,
mutta kyllä ne varmasti kaukaa kiertävät tämän lähellä asutusta sijaitsevan alueen!
4 kommenttia:
Kerrossammal ainakin kauniisti vihertää keskellä martoista, lumetonta talvea, vaikka pajut kukkivat ja sireenit silmuja luovat.
Kauniit kuvat ,niin vihreää kuin kesällä.
Ihmeellistä aikaa.
Mutta vielä se talvi tulee, kumpa ei tulis kauhean rajuna enää.
Outoa katsella lumetonta maisemaa, hyvät kuvat.
Kiitos, Sulo! Hei kerrotko, missä tämä paikka on? Onko ihan Ähtärissä? Ystäväni, joka vierailee meillä usein siellä Ryötön kesämökillämme olisi varmasti kiinnostunut, ja minä myös! Toivottavasti kohta saadaan karhuille (ja meille ihmisillekin) lunta!!
P.S. Kuvausinto on ollut kateissa vähän täälläkin, eiköhän siihenkin valon myötä tule muutos! Hyvää viikonloppua!
Lähetä kommentti