Samalla suunnalla oli myös vanha kytö,
jota nimitettiin Isonnevan korveksi.
Päätimme serkkuni kanssa käydä myös siellä,
koska se sijaitsi lähellä vallihautoja.
Rehevässä korvessa kasvoi myös tuoksuvan kauniita suopursuja!
Luonto eli täällä elämäänsä kuin kääpä kannossa.
Saavuimme serkkuni kanssa vihdoin perille.
Pellon reunassa oli tähystyspaikka mahdollisia hirvi ja peurajahtien varalta.
Tämä laite oli varmaan tarkoitettu paikallisille ketuille.
Pellon kuivaneessa savessa näkyi ison koiraeläimen jälkiä.
Ei ollut susi, vaan paikallisen eräharrastajan iso koira.
Näin arveltiin.
Tapsa serkkuni käveli pellon takareunaan jossa virtasi ennen puro.
Siinä oli aina virtaava raikas vesi jota sai juoda.
Tämä oli 60- vuotta sitten,
mitenkä lienee nyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti