Juhannus

Juhannus on juhla ja minullekin juna toi ystävän tänne sitä viettämään.

Englanti päätti erota eurosta,

mutta elämä Euroopassa jatkuu kuten ennenkin.

Näin uskon.

Vääräkosken tehtaan vanhalla korjauspajalla oli taidenäyttely.

Olimme vähän myöhässä sillä ovet olivat kiinni.

Mutta paikka on kaunis ja seinätkin  pursuavat elämää!

Kukkaset kukkivat kauneimmillaan.

Pian on Juhannus ohitse ja taas loppukesän uudet kukkaset puhkeavat.

Etelän ystäväni palaa junalla takaisin kotiinsa ja koittaa arki.

Lupiinit

Lupiinit olivat ennen puutarhojen kauneimpia koristeita.

Kauniita ne ovat vieläkin,

mutta kun ovat vieraslaji ja lisääntyneet teiden varsille jo ihan harmiksi asti!

Usein kuitenkin pysähdyn niitä kuvaamaan.

Kimalaiset pörräävät niiden kukissa ja liikkuvat terhakkaasti kukasta kukkaan.

Usein ne saavat kasvaa tien varsilla täyteen kukkaan ja pudottaa siemenensä.

Lupiinit ovat kuitenkin tosiaan kauniita kukkia.

Kuvia pihastani

Raparperi omenapuun juurella kasvaa jälleen kun kastelen sitä lähes joka päivä.

Keväällä se sai myös annoksen kanankakkaa.

Voikukat ovat pienen puutarhani kaunistus ja samalla kauhistus.

Tätä ruusua leikkasin reippaasti toissa syksynä.

Viime kesänä ei tullut kukkia lainkaan,

 mutta nyt niitä riittää.

 Myös monet vieraat käyvät visertämässä ikkunani takana.

Punatulkut ovat erityisen viehättäviä.

 Myös oravat käyvät joskus.

Niille tarjoilen pieniä makupaloja.

Lajiluettelo on toki runsaampi.

Siihen kuuluvat esimerkiksi myös siilit ja harakat

vaikka niistä ei nyt ole uusia kuvia.

Ison-nevan korpi

Samalla suunnalla oli myös vanha kytö,

 jota nimitettiin Isonnevan korveksi.

Päätimme serkkuni kanssa käydä myös siellä, 

koska se sijaitsi lähellä vallihautoja.

Rehevässä korvessa kasvoi myös tuoksuvan kauniita suopursuja!

Luonto eli täällä elämäänsä kuin kääpä kannossa.

Saavuimme serkkuni kanssa vihdoin perille.

Pellon reunassa oli tähystyspaikka mahdollisia hirvi ja peurajahtien varalta.

Tämä laite oli varmaan tarkoitettu paikallisille ketuille.

Pellon kuivaneessa savessa näkyi ison koiraeläimen jälkiä.

Ei ollut susi, vaan paikallisen eräharrastajan iso koira.

Näin arveltiin.

Tapsa serkkuni käveli pellon takareunaan jossa virtasi ennen puro.

Siinä oli aina virtaava raikas vesi jota sai juoda.

Tämä oli 60- vuotta sitten,

mitenkä lienee nyt?

Ähtärin vallihaudat

Olen muistanut lapsuudestani nämä mahtavat juoksuhautarakennelmat jotka sijaitsivat vanhempieni omistaman kytöalueen lähellä.
Yli sata vuotta sitten tsaarin sodanjohto arveli tämän alueen  olevan  hyvin tärkeä.
Vallihautoja on eniten Törönmäellä,
 jota olen jo kuvannutkin ja täällä Isonnevan korvessa niitä on vähän pienemmällä alueella,
mutta ne ovat isoja ja näyttäviä rakennelmia.

Alueen historiasta kiinnostunut serkkuni laskeutui hautaan,
 että valokuvasta voisi nähdä sen koon.

Hänellä oli myös jonkinlainen kartta alueesta.

 Mitähän näistä montuista löytyisi metallinetsimellä?

Minkälaisissa oloissa täällä työskentelivät venäläiset vangit,

joita oli täällä muistitiedon mukaan töissä?

Koko ajan  pyörii päässä enemmään kysymyksiä joihin ei ole vastauksia.

Toivottavasti alue saa olla rauhassa historiantutkijoille.

Montut ovat sammaloituneet ja ikäänkuin pienentyneet niistä ajoista jolloin niitä pikkupoikana ihmettelin  noin 60 vuotta sitten.

Nämä vallihaudat eivät milloinkaan joutuneet sotilaalliseen käyttöön.

Venäjän tsaari Nikolai II syöstiin vallasta ja Suomi itsenäistyi.

Sodat sodittiin muualla,

mutta sotien jäljet jäivät tännekin!