Elämyksiä saaristomerellä

Matkamme jatkui siis Kustaviin vieraaksi  ystäväperheeseen.

Matkan kohokohtia oli tutustuminen saaristomeren  luonnonkauniiseen maisemaan.

Veneranta loittoni hitaasti.

Vastaan tuli kapea veneuoma korkeassa kaislikossa.

Lopulta päästiin merelle.

Näilläpaikoin ei ollut mitään rannattomia ulapoita mutta maisemat olivat todella mahtavia!

Poikettiin myös saareen.

Veneen kanssa oli ongelmia kun korkeapaine painoi vedenpintaa liian alas.

Löytyi kuitenkin hyvä paikka ja vene kiinnitettiin köydellä rannan puihin.

Ah näitä maisemia!

Kustavi on mielestäni Suomen kauneinta paikkaa.

Nämä jyrkät kalliot ovat alueella yleisiä.

Paluumatkalla näkyi monenlaista.

Tämä outo rakennus jäi arvoitukseksi?
Kuvaa selittää paikallinen asukas:
Hellevi Tyynilä Torni on Sarvilinna-nimisen , porilaisen tohtori Hornborgin, rakennuttaman huvilan torni. Sieltä kyllä näkee kauas , muttei ole varsinainen näkötorni. Sarvilinna on rakennettu saareen ja muistelen , että sinne on rahdattu valtavasti maa-ainesta aikanaan upeaan puutarhaan. Sitä hoiti oma puutarhuri ja lajeja oli ainakin parituhatta , jos ei ehkä enemmänkin. En ole varma. Vielä ainakin 90-luvulla Sarvilinnassa oli elokuun alussa avoimet ovet ja kuljetus saarelle Hornborgin tyttären Aira Lenneksen syntymäpäivän aikaan. Hän oli aivan ihana ihminen.

 Joutsenperhe ei pahemmin venettä pelännyt.

Kustavissa on runsaasti kesäisin loma-asukkaita.

Oma väkiluku on kuulemma noin 900 asukasta.

Sitten palattiin taas venesatamaan.

Ruoikko kahisi mukavasti.  

Se oli kuin pieni bambumetsä.

Vanhalle maakravulle matka merelle oli todellinen elämys!