Kurun kirkko

Virroilta kiemurtelee läpi erämaiden pinnoitettu tie Kuruun ja siitä se jatkuu kohti Tamperetta loppumatkasta  isontuen yhä paremmaksi.
Kurun kohdalla oikealla puolella näkyy tummanpunainen kaunis puukirkko.
Ajettiin auto vasemmalla puolella olevan Siwan pihaan ja sieltä käveltiin kulkemamme maantien alikulkutunnelin kautta kirkolle.

Kurua ei virallisesti enää ole vaan kuntaliitoksen  tuloksena se on muuttunut Ylöjärveksi.
Vaan onhan se vielä taajama jossa yhä on kirkko paikoillaan.

Kuru tunnetaan maailmalla erikoisesta pallokuvioisesta kauniista graniitistaan joka on kuitenkin rauhoitettu.

Kuru on kuitenkin kiviveistämöiden taajama.

Osaaminen näkyy hyvin kirkon kiviaidassakin.

Näillä seuduin oli lähes kaikilla seurakunnilla kirkkovene reitti, jolla  ihmiset tulivat kaukaakin vesistöjä pitkin kuuntelemaan sanaa.

Kirkkoveneitä säilytetään yhä näkyvillä.

Kurussakin oli asia huomioitu.

En tiedä kuka  tämä Isak Salenius oli?

Hän oli syntynyt 1799 ja kuollut 1872.

Kirkkoon voi tulla helposti luiskaa myöten vaikka pyörätuolissa.

Ei ole korkeita portaita mikä mahdollistaa vanhojenkin ihmisten sisääntulon.

Valitettavasti sisälle emme ystäväni kanssa päässeet tällä kertaa,

joten tutustuminen jäi vähän pintapuoliseksi.

Kirkko on rauhallisella paikalla, mutta kuitenkin sillätavoin asutuksen lähellä että se ehkäisee ketään tekemästä ilkivaltaa.