perjantai 11. kesäkuuta 2010

Ajatuksia elämästä

Tämä pieni lemmikki kertoo miten elämä versoo kuivalla multaisella tien penkereellä.
Se rohkaisee meitä uskomaan että kaikki jatkuu hyvin vaikka hehtaari toisensa jälkeen jää uusien teiden ja rakennusten alle.
Prisman työmaa jatkuu yhä ja olen varma että seuraavalla kerralla voin tarjota jotain merkittävästi kauniimpaa.
Pakoputket syöksevät hiilidioksiidia taivaalle ja auringon lämpö on kuulemma lisääntynyt.
Tosin epäilen ihmisen vaikutusta kokonaisuuteen, sillä suurten luonnonmullistusten yhteydessä on nähty että ihminen on kaiken kaikkiaa hyttystäkin pienempi ötökkä.
Varmaan yksi kunnon tulivuori vastaa koko ihmiskunnan toimintaa maailmassa.
Kehoitan silti yhä keräämään roskia ja kierrättämään kaikkea mahdollista.
Ydinenergiaa vastustan päättäväisesti kaikista lipevistä puheista lainkaan välittämättä.
Luulen että ydinjätteet ajavat ihmiset etelään kun ne leviävät pohjavesiin.
Kaikkea energiankulutusta on mahdollista vähentää ja palauttaa vanhoja arvoja kunniaan!
Tervetuloa kuitenkin Lielahden Prismaan kun se avataan.!

Ei kommentteja: