Lintulaudan elämää

Talvella on tarpeellista ruokkia pikkulintuja takapihalla. 

Toki on ihan suotavaa että myös vähän isommatkin linnut pääsevät yli talven pakkasista ja lumisateista.

Valtava parvi tiaisia ja pikkuvarpusia oli juuri paikalla,

 mutta kun otin kameran ja menin ikkunaan niin koko parvi katosi.

Onneksi yksi rohkea tintti jäi ilokseni paikalle ja sain siitä mukavia kuvia!

Eläinpuiston asukkaita

Näin talvella on hyvä aika poiketa eläinpuistoon. 

 Nyt on monet lajit hyvässä karvassa ja kun on liikkeellä aamulla ruokintaaikaan näkee enemmän.

Kuvassa on Ahma. 

 Otin siitä runsaasti kuvia,

 mutta huonosta valosta ja otuksen nopeasta liikkumisesta johtuen tämä kurja kuva jäi ainoaksi kansioon.

Tämä ylläoleva Eurooppalainen vinsentti on jyhkeä eläin.

Porot ovat kesällä surkeassa karvassa,

 mutta talvella ne ovat kauniita pulskia.

 Laama on vähän erikoinen. 

 Olin nähnyt niiden joskus sylkäisevän uteliaita, 

joten ymmärsin pitää etäisyyttä.

Ilves on kaunis peto.  Kuin iso kissa.  

Lopuksi löytyy vielä tämä ihana  tunturipöllö.

Sekin on luonnossa harvinainen ja pesii pohjoisessa lapissa vain hyvinä jyrsijävuosina.

Lumen ihmeitä

Taas tuli inspiraatio kuvata yöllä kun huomasin miten terassin katolta oli ilmestynyt lähes metrin pituinen lumilippa joka venyi ja venyi.

Lievää suojakeliä oli kestänyt jo muutaman  päivän ja nyt alkoi tapahtua!

Koko katon järkälemäinen lumimassa oli katkennut harjalta ja lähtenyt liikkeelle hitaasti mutta varmasti.

Ah tätä lunta!  Mukava kuvata keskellä yötä,

 mutta tiesin että aamulla se olisi jo myöhäistä.

Viimeinen yökuva osoittaa miten lähellä maata tämä lumilippa oli jo venynyt.

Noin tunti kuvauksen jälkeen katto puhdistui kovalla jytinällä.

Aamulla huoneeseen tulvi valoa!

Lumet terassin katolta olivat poissa.

Varmaan sama asia tapahtui kymmenissä tuhansissa taloissa eri puolilla Suomea.

Pian on suojakeli ohi ja talvi jatkuu tuimana vielä monta viikkoa.

Luminen ilta

Vihdoinkin saapui lumi kaikkialle ympäristöön.

Kuvat olen ottanut illalla saunan jälkeen pihasta,

 jota peitti paksu neitseellinen lumivaippa.

Kuvia en ole mitenkään korjaillut koska ne onnistuivat hyvin hämärässä hiljaisessa illassa.

Tässä näkymä maantielle.

Terassin puolella omenapuukin oli saanut painavan lumipeitteen.

Pimeydestä löytyi runsaasti valoa ja aistikkaita varjoja!

Susivuosi

Kävin tänään ystäväni kanssa eläinpuistossa. 

 Oli viimeinen tilaisuus käyttää vuosilippua.

Näin keskitalvella eläinpuisto on hyvin hiljainen paikka.

Sudet tosin kiersivät rinkiä aitauksessaan ja hölkkäsivät pienen yleisön ohitse yhä uudelleen.

Lopulta eräs vanhempi susipappa tai mummo kyllästyi ja kipusi pienen katoksen päälle huilaamaan.

Kirjoitin otsikoksi "Susivuosi" kun asiaa susista puitiin lehdistössä kovin kiihkomielisesti.

Olen itse susien puolella, mutta ymmärrän kyllä sen että ihminenkin pelkää niitä lastensa ja kotieläintensä takia.

Susi on peto, mutta sille varmaan löytyy tilaa Suomen erämaista.

Eläinpuiston sudet ovat hyvinruokittuja ja kauniita.

Kierroksen loppumatkasta kuulimme ihan oikeata sudenulvontaa.

Lopuksi toivotan kaikille seuraajilleni:

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015!

Juurakkometsän tarina

Lähtiessäni tutkimaan Törön mäkirinnettä tarkemmin häiritsee matkaani jo alkutaipaleella tämä metallinen, kallioon lujasti upotettu risti?
Mikähän on tämän tarkoitus?
Isompien teiden varsilla on tällaisia ristejä  muistomerkkeinä vuosien varrella tapahtuneista onnettomuuksista.
Tämä risteys on niin  pieni, että auton alle olisi voinut jäädä esimerkiksi kissa tai koira?

Ilta-aurinko paistoi jo aika matalalla, joten nyt olikin hyvä hetki kuvata isoja puiden runkoja niiden tyvestä.

Törön mäessä on kilometrikaupalla sata vuotta sitten rakennettuja juoksuhautoja, joiden reunoilta jo kasvaa jykeviä puita.

Venäjän tsaari uskoi liittotuneiden kykenevän maihinnousuun ja ryhtyi rakennuttamaan noin sadan kilometrin etäisyydelle meren rannasta massiivista linnoitusta.

Jälkiä tästä linnoitusalueesta on runsaasti muuallakin Ähtärissä.

Sota ei sitten ihan niin mennytkään kuin tsaari oli suunnitellut.

Törönmäen juoksuhaudat, varastot ja korsut jäivät kokonaan ilman käyttöä.

Tsaarikin menetti virkansa ja uudenlaiset  tapahtumat yllättivät tsaarin ja hänen neuvonantajansa.

Vallankumouksen pyörteissä Suomikin itsenäistyi ja kansalaissodan melskeet eivät yltäneet Ähtäriin juurikaan.

Vaikka Tuomarniemen sotaintoiset johtajat teloittivat täälläkin ison joukon paikallisia torppareita.

Mutta rinteillä kasvavat puut ja juurakot kertovat elävästi tämän kaiken.

Sata vuotta näkyy sammaleena alueelle  rakennettuna uutena asutuksena.

Yritämme kuitenkin yhdessä säilyttää tätä luonnossa  näkyvää vanhaa tarinaa.

Tässäkin valtava koivu kasvaa juoksuhaudan pohjalta.

Se ponnistaa jäkäläisen runkonsa avulla yhä ylöspäin!

Vieressä on valaistu ja hyvin hoidettu pururata, jossa paikalliset keski-ikäiset, nuoret ja vanhat ihmiset kuntoilevat innokkaasti.

On näitä puita jo vähän kaadettu poiskin.

Muuten ihmisten viihtyisyys olisi uhattuna.

Toivottavasti kuitenkin alueen historiallinen merkitys tutkittaisiin yhä paremmin ja säilytettäisiin tuleville sukupolville nähtävyytenä.

Pakkasyön jälkeen

Yö oli lokakuun alkaessa vähän kylmä.
Autojen ikkunat olivat paksussa jäässä ja nurmikko valkoisen kuuran peitossa.

Pihan luonto ei kuitenkaan vielä häiriintynyt.

Aroniamarjat näyttivät yhä herkullisilta, varsinkin kun jääkaapissani on purkillinen juuri tästä pensaasta kerättyä hilloa.

Kiitos energisten naapurien!

Nämä ruusunmarjat taas löytyvät sisäpihaltani.
Nekin vaan tykkäävät pikkupakkasesta.
Niiden vitamiinit ovat aina jääneet keräämättä talteen.
Voisi niistä kuivattaa helposti esimerkiksi teetä syksyn flunssan varalle.

Pihamme on nyt tosi kaunis kun se kylpee aamuauringon säteilyssä!

Vaan pieniä pakkashelmiä näkyi yhä puiden lehdillä.

 Lähipäivinä varmaan puut tiputtavat yhä enemmän lehtiä ja pihan ahkerat ihmiset ryhtyvät ankaraan työhön.

Lopulta ne päätyvät muovisäkeissä vietynä paikalliseen jätteenkeräyspisteeseen.

Pihlajapolku

Kerran jo tein tarinaa pihlajista, mutta kerran kävelyretkellä myöhemmin tuli taas otettua uusia kuvia.

Pihlajat ovat vieläkin mahtavassa väriloistossa ja niitä kannattaa kuvata.

Ne ovat pohjoisesta palaavien lintujen ruoka-aitta ja pian tämä kauneus muuttuu silmissämme saapuvan vuodenajan mukaiseksi.

Usein jouduin polulla pysähtymään syyssuven viimeistä kauneutta kuvaamaan ja ihastelemaan.

Lähes jokaisella ihmisellä on muistoja kotipihlajasta.

Keväällä sen tuoksuvat kukkaset huumaavat ja tuovat meille kesän!

Tämä pieni pihlaja ei vielä ole kasvattanut marjoja, 

mutta siitä kasvaa suuri.