Päätin tehdä vielä toisen osan sisareni kesämökiltä. Niistä kauniista kukkasista ja esineistä joita kuvasin.
Kamarin ikkunalla oli kukkasia myös virallisessa litranmitta laatikossa.
Eteisen ovenpielessä oli uskomattoman hyväkuntoinen tuohikontti.
Seinäkello oli varmaan jonkin Ruotsalaisen mestarin tekemä.
Tuuliviiriin oli kuvattu ruotsalainen sotilas muistona suurvalta-ajoista.
Sisarellani on muutaman kymmenen kilometrin päässä västeråsista kesämökki. Tässä se alkaa kauniilla pihakukkasilla.
Tässä on varsinainen päärakennus, joka on ollut joskus aikaisemmin asuintalona.
Alueella on pieni itse tehty lampi, jossa on pieniä kalojakin, mutta tässä yritin kuvata isoa hämähäkkiä.
Samalla alueella on muitakin rakennuksia. Alue on usean hehtaarin kokoinen. Yläpuolella on Ansofian mökki, jota kunnostetaan käyttökuntoon. Pihakalliolla lepäili Vaskitsa. Teeskenteli kai kuollutta kun ei lähtenyt mihinkään.
Lähimetsästä löytyi vanha romahtanut maakuoppa.
Tämä on Ansofian (tyttären) mökki.
Mökin vuorilaudoitus oli vanhaa ja perstunutta. Se on aikoinaan rakennettu sileälle kalliolle.
Sisareni mökillä oli myös runsaasti talousrakennuksia.
Tämä blogi sivuaa Västeråsin vanhaa kaupunginosaa ja sen rehevää luontoa ja läpi virtaavaa kanavaa.
Tämä on ikivanha pieni voimalaitos Vesteråsin museon lähellä.
Sitten on vielä tämä museo joka rajoittuu uudempaan kaupunkiin. Sisälläkin toivoisi voivan käydä, koska siellä on esineistöä myös hyvin vanhaltakin ajalta. Sekä varmasti tietoa siitä mitä linnan pihalla kävellessä mietin.
Klassinen kuva kanavasta. Kuvat ovat kuitenkin valosta johtuen aina erilaisia.
Sitten istui vähän levähtämään ja sain pikkuväkeä seurakseni.
Ne tulivat ihan vierelle ja saatoin pienellä kamerallani napsia niistä hyviä kuvia.
Saaliiksi oli varmaa joutunut jokin päivälevolla ollut yöperhonen.
Päätteeksi olen esittänyt tämän pienen kirkon.
Kun Sisareni oli jalkahoidossa päätin lähteä tutustumaan kuuluisaan Västeråsin linnaan, joka oli kuulemma rakennettu jo 1200 luvulla, ja siinä oli tehty merkittäviä valtiollisia päätöksiä 1500 luvulla. Silloin Ruotsin valtio Kustaa Vaasan aikaan rajoitti 
Kaikkialla oli korkeita puita esteenä hyvälle kuvan otolle, mutta lopulta löytyi kulma josta onnistuin edes vähän tuomaan esille rakennuksen isoa kokoa.
Sitten suunnistin sisäpihalle ja koetin kuvitella minkälaista täällä olisi ollut noin 550 vuotta sitten.
Nämä luukut vaikuttivat merkittävän vanhoilta.
Luukussa ei ollut lukkoa.
Varmasti juuri tällä kiveyksellä olisi keskiajalla ollut hevosia ja rattaita, jolla tuotiin muonaa linnan keittiöön.
Sisareni meni tunniksi jalkahoitoon, ja jätti minut kameran kanssa seikkailemaan sinne keskikaupungille. Oli myös puisto täynnä ihmeita kanavan varrella.
Palattuaan hän otti minusta kuvan.
Olin ASEAn liiketalon vierellä. Pyörällä kotiinsa palaavat työläiset oli joku taiteilija ikuistanut pronssiin.
Ruotsalaisessa miljöössä Ranskalaista eksotiikkaa.
Kaupungintalon läheisyydessä kaupunki näytti avaralta.
Tässä olen zoomaillut kanavan toiselta reunalta. Paljon toimistoja!
Kultainen härkä, varoittaa mammonan palvonnasta sillä kultaahan ei voi syödä!
Tässä talossa on sisarellani toimistotiloja. Pihamaisemat ja siellä oleva ravintola nähtiin jo edellisessä blogissa. 
Talon takana on upea vanha patorakennelma, koska paikalla on joskus ollut mylly.
Altaasta löytynee myös kaloja, koska yksi onkijakin istui kivellä.
Siinä pulu tutkii uneliaita sorsakavereitaan, jotka olivat kuvaajan kannalta sopivan kesyjä.
Oli tulossa Helluntai. Aurinko paistoi pienten sadepilvien välistä.
Tämä kaveri käveli ihan lähelle.
Sisareni on kyllä isompi kuin kuvassa näyttää, tässä vielä pieni yleiskuva viehättävästä puistosta.
Siskoni oli olivat Minua vastaanottamassa, ja menimme heidän tuntemaansa maaseutumaiseen ravintolaan, joka sijaitsee vanhan myllypadon vierellä. Ikkunalla oli vanhat käsijauhin kivet koristeena.
Varoitan lukijoita, sillä muutamat seuraavat blogit ovat kaikki matkaltani,
Voisinko kertoa näin ruokailun ohessa, että poikkesin myös vessaan.
Talossa oli myös sisareni firman toimistotiloja, ja pihassa oli myös tämä upea masuuni, joka ei ehkä alunperin ole ollut autotalli.
Aidan takana on ruoho vihreämpää. Kauneus lumoaa herkän mielen.
Ravintolassa meitä palveltiin hyvin ystävällisesti.
Meinasi unohtua tämä tulomatkan merimaisema, kun aurinko laskeutui horisontin taakse.
