Rautateitse Helsinkiin

Kävin ystäväni kanssa Helsingissä tutustumassa Carl Larssonin näyttelyyn, mutta kun kuvia tuli paljon niin  julkaisen niitä useammassa osassa.

Tässä juna lähdössä Tampereelta Helsinkiin. 

Yhteydet ovat nopeita, mutta lipunmyynti palatessa kangerteli pahasti Helsingin asemalla.

Jo asemalaiturilta saattoi nähdä Helsingin olevan kulttuurikaupunki.

Polkupyöräily on kielletty mutta päättömät torsot sallittu.

Pulut olivat kesympiä kuin Tampereella ja niitä oli runsaasti rautatieaseman katetulla lähtöalueella.

Valtava seinämaalaus  aseman ruokasalissa herätti huomiota.

Rautatieasema on todella hieno rakennus.

Seinässä olevat valtavat patsaat ovat sympaattisia!

Keväinen hetki

Auringon säteet sulattavat lunta ja päivän valoisa aika pitenee rajusti. Suurella riemulla elämä nousee lumen alta yhä uudelleen.

Niin oli minunkin pihassa. Odotin suurta tapahtumaa kuin äiti lapsen syntymää. Halusin nähdä taas kerran kun elämä herää.  Riemullinen hetki tapahtui minun ikkunan alla vähän myöhemmin kuin naapurissa.

Nyt nämä krookukset ovat jo hävinneet ja niiden kohdalla on keltaisenaan kevätesikoita.

Käärmeitten pesä

Edellispäivänä katselin telkkarista Hannu Hautalan haastattelua, jossa hän kertoi juuri olleensa valokuvaamassa käärmeitä kun ne luikertelivat ottamaan aurinkoa.

Viime vuonna olin löytänyt paikan, jossa saatoin olettaa talvipesän olevan nytkin.

Seuraavana aamuna paistoi aurinko!

Silloin menin paikalle kahden kameran kanssa.  Lunta oli vielä runsaasti, mutta paikoin löytyi jo sulaneitakin paikkoja.

Pidin etäisyyttä ja liikuin varovasti.  Ainoa tavoitteeni oli saada hyviä kuvia.

Käärmeet olivat enimmäkseen aika isoja, mutta varmasti talviunien jälkeen aika nälkäisiä ja litteitä.

 Niitä oli monen värisiä muunnoksia.  Kaikki liikkuivat hyvin hitaasti koska olivat kylmästä kankeita. Tässä vaiheessa ne ovat puolustuskyvyttömiä ja hyvin uhanalaisia.

Onneksi pesäaukko on ihan lähellä.

Mitenkään en voinut määritellä niiden lukumäärää.  Suurin osa ei ollut edes näkyvissä, mutta uskon niitä olevan paljon.

Telkät

Kuvassa Kaijan silta, jonka alla joki vuolaana virtaa kuljettaen vettä Ouluvedestä Perännejärveen.
Siinä välissä on edelleen toimiva Vääräkosken voimalaitos. Kartonkitehdas on yhä hiljaisena, mutta suojeltuna paikkana olemassa.

Yritin etsiä jotain elämää kuvattavaksi ja löysin näitä sukeltelevia telkkiä. 
 Sillan yläjuoksulla olivat arkoja, mutta alapuolella oli kesympi pariskunta lemmenleikeissä.

Ehkä ne jo tiesivätkin sopivan pesäkolon jossakin ontossa puussa.

Telkkiä varten myös löytyy ihmisen tekemiä pönttöjä.

Joessa on yhä luonnontilassa majavan kaatamia isojakin haapoja.

Uusia jälkiä ei löydy. 

 Jotenkin on joku joskus majavat karkoittanut.

Paikka on kaunis ja kalojakin löytyy.

Luulen kuitenkin  että vain onkiminen olisi sallittua.

Joki on nykyään hyvässä luonnontilassa ja siitä on paljon iloa seudun asukkaille.

Hyvin tuntuivat  myös telkät viihtyvän.

Ähtärin lentokenttä

Päätin poiketa paikallisella lentokentällä.

Minua on aina kiinnostanut lentäminen, joten oli iloinen uutinen kuulla uudesta lentokentästä, joka on rakennettu leveälle mäelle lähelle Vääräkoskea.
Kuvan kone teki vain kierroksen kentän yläpuolella, mutta ei laskeutunut.
Se oli moottorilla varustettu liitokoneen tyyppinen kone jolla varmaan matka taittui edullisesti.

 Myös kentältä oli juuri lähdössä pieni kone jossa kuitenkin istui kaksi miestä.

Ensin terhakka lähtökiito.

Samantien kone irtosi maasta ja kohosi ilmaan.

Sitten se loittoni nopeasti ja hävisi näkyvistä.  Kentälle jääneet miehet arvelivat sen viipyvän matkalla 45 minuuttia.

Polttoainetta riittäisi kuulemma näillä koneilla paljon pitempäänkin lentoon.

Sudet

Sudet ovat aika kiltin näköisiä petoja. Monet toivoisivat niitä kuitenkin vain erämaihin ja kauemmaksikin.
Ihminen kuitenkin hallitsee nykyään luontoa tehokkailla välineillään ja silloin on pakko toivoa että kaikille luonnossa esiintyville asioille annettaisiin tilaa.

Eläinpuistossa ne eivät juuri temppuile niin kuin karhut.

Varmasti täytyisi lisätä jotain virikkeitä, ehkä ruoka tulee liian helposti.

Mutta kuten kuvasta näkyy sudet kyllä sopeutuvat helppoonkin elämään.

Ehkä susiviha johtuukin siitä että ihminen joutuu jollakin tasolla kilpailemaan suden kanssa.

Olemme siis liian samanlaisia.

Jyväskylän kuvia

 Kun kävin jyväskylässä, niin tietenkin otin valokuvia.

Tässä on tehtailija Wilhelm Shauman päässyt edustamaan tehdastaan jonka nykytoiminnasta minulla ei ole tietoa.
Shauman oli vuosisadan vaihteessa merkittävä teollisuuspamppu, jolloin paperin markkinat Suomessa alkoivat. 
Tämä herra tunnetaan myös tupakkatehtaastaan.

Jyväskylä on nykyaikainen paikka.  Näitä kirveenterän mallisia taloja olen nähnyt muuallakin.

Tässä urheiluhenkisessä hotellissa oli veteraanien MM-kisojen huoltokeskus.  

Nalleperhe temppuilee

Äiti  oli vuosien  varrella oppinut niitä asentoja joista ihmiset ihan erityisesti pitivät.

 Kahdella jalalla jalalla seisominen onnistuu nalleäidiltä hyvin.

Sitten vielä vähän lisää ryhtiä niin kyllä yleisö innostuu!

Viereisellä alueella oli vielä lisää pari karhua, joista toinen oli kiivennyt ihan aitiopaikalle seuraamaan näytelmää.

Pylvään nokasta oli ihan mukava katsella maailmaa!

Otin myös pienen videon  tarinan mausteeksi.