Joululauluja

Ystäväni oli ihmeissään miten näin merkittäviä esiintyjiä on saatu pienen seurakunnan kirkkoon?

Ehkä Ähtärin kirkossa on hieman erikoisen hyvä akustiikka?

Musiikki ja laulu jota kuuntelimme oli todella nautittavaa, mutta näytteet esityslistasta puhukoot puolestaan.

Oli jännittävää nähdä pianistin taikovan ääntä taidoilla ja herkällä otteella.

Laulaja oli Pohjanmaan poikia ja tosi vahva ääninen tenori.

Varpuset

Iso varpusparvi pyrähti pihaan.
Nämä olivat kai niitä laulun varpusia joita jo setä Topelius katseli ikkunasta ja kirjoitti kauniit sanat: "Varpunen on iloinen kun se löytää siemenen..."

Punatulkkukin oli eksynyt seuraan.

Lunta räystäällä

Tässä tilanne viikko sitten, kun pihaterassin katolta roikkui upea lumipatja.  Se ei ollut kovin paksu mutta sitkeyttä riitti.

Nyt ovat lumet taas kutistuneet, mutta uskon valkeaan jouluun tässä Ähtärin korkeudella.

Jouluisia kuvia

Taas on tullut aika jolloin sataa lunta ja räntää lähes jokapäivä.

Lumikola on tullut kovaan käyttöön ihan oikeasti.

Vaan ihmiset viihtyvät kesämökeillään nytkin. Ainakaan ei ole hyttysiä ja maaseudun rauha kutsuu.

Takassa ei ole tulta juuri nyt kun isäntäväki on palaamassa eteläsuomeen. Lumen sijaan he siellä taitavat kohdata kuraiset tiet ja roiskivat  vesilammikot.

Kynttilät kertovat pian lähtevistä joulukorteista.

Ihmisten keinotekoiset valot näkyvät avaruuteen asti ja kertovat sanomaa täällä olevasta elämästä.

Joulua kannattaa odottaa myös siksi, että tulee sitten taas kevät ja aurinko.

Pihaharakka

Olen esittänyt harakoita pihassani ennenkin.
Niitä on ollut erittäin vaikeaa kuvata, koska ne ovat hyvin arkoja.
Ehkäpä ne ovat tottuneet saamaan kyytiä monessakin pihassa?
Ehkä ihmiset pelkäävät isompia lintuja pihoillaan, koska uskovat niiden aiheuttavan tauteja ihmisille.

Onnistuin lopulta ottamaan pienen videoklipin harakasta.
Televisiosta tuli "Sydämen asialla" ja ne äänet kuuluvat taustalla.

Kaunis lintu!

Tikka pihapuussa

Nopeasti saapunut kaamos on vähentänyt valokuvausintoa.
Vieläkin löytyy luonnosta kuvattavia asioita ja sitten muualta.
Eräänä aamuna tuli käpytikka takomaan omenapuun pientä talipalloa.

Käpytikka on mielenkiintoinen ja sopeutuva lintu.

Metsät ovat vaan niin vähäiset että lintujen on hakeuduttava ruokintapaikoille.
Kas tässä linkki Wikipediaan:
http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4pytikka

Viimeinen esitys

Tampereen kellariteatterissa esitettiin vielä näyttämösovitusta  Eeva-Liisa Mannerin elämästä.
Oli ihan mielenkiintoista katsoa koska sain ystäväni kanssa tietoa että kyseessä oli tämän esityksen viimeinen näytös.

 Teatterin aulassa oli vielä vanhoja julisteita. Tässä Eeva-Liisa Mannerin näytelmässä "Poltettu oranssi"oli ilmoitettu näyttelijäluettelossa mm. Veikko Sinisalo.

Kellariteatteri on pieni tasokas teatteri Tampereen Työväentalon alakerrassa.

Ihmisiä oli saapunut paikalle  suhteellisen runsaasti.

Pääosien esittäjät joutuivat eläytymään vaikeisiin rooleihin, sillä Eeva-Liisa Manner ystävineen ei varmasti ollut kaikkein helpointa tulkittavaa.

Lukkoja aidassa

Rakastavat parit vakuuttavat rakkautta ja lupaavat uskollisuutta monin eri tavoin. 

Mitä sitten jos rakkaus ei olekaan ikuinen?

Silloin etsitään uusi ystävä ja poiketaan taas rautakaupassa.

Metalliin kaiverrettu nimi heiluu kalisten tuulessa ja tuiskussa. 
Ne ovat  vertauskuvalliset  lupaukset uskollisuudesta.
Toivossa on hyvä elää,  vaikka vuosien varrella joku ehkä haluaisi pettyneenä hävittää tämän symbolin.
Silloin täytyy sukeltaa koskeen etsimään oikeat avaimet.