Taivaan väriloistoa

Ensin oli ihan normaali päivä. Taivas oli aininen. Paikan ylitse kulkee lentoreitti jossa koneet hyvin korkealla ylittävät paikan.

Illan lähestyessä nousi vähäisiä pilviä hieman violettisin värein.

Auringon laskiessa nousi taivaalle nautittava valomyrsky.

Sähkölinjan aukossa pääsi näkemään vähäisen metsikön läpi.

Valo heijastui myös koko pihaan ja rakennuksiin.

Pimeys näytti ikäänkuin taistelevan vallasta valon kanssa.

Kävi sitten niinkuin kuuluikin. Pimeys pääsi voitolle.

Vastakkaisella puolella komeili upea sateenkaari, joka ei kuvassa oikein näy edukseen.

Vaikka oli sateenkaari niin vettä ei tuolloin satanut lainkaan.

Siemen

Horsman siemen on eräs luomakunnan ihmeitä. Olen tarkkailut usein sen kykyä liidellä ja käyttää tosi tehokkaasti hyväksi nousevia ilmavirtauksia.

Herukkaista elämää

Retken aikana olivat punaherukat nopeasti kypsyneet ja keräsimme niitä innokkaasti.

Nämä mukavannäköiset karvamatoset eivät koskaan päätyneet ämpäriin.

Onnistuin hyvään valokuvaan aurinkoisella pihapenkillä.

Sisiliskot olivat hyvin arkoja, mutta ainakin yksi tuli kuvaan.

Tällä vaaksiaisella oli hyvin pitkät jalat ja se oli ikkunalla varmaan vähän väärässä paikassa.

Näistä hirvikärpäsistä ei ystäväni oikein pitänyt. Niitä löytyi milloin mistäkin mutta joskus myös ikkunasta.

Lepakko

Eräänä yönä kun menin tupaan kierteli tuvassa uskomattomalla vauhdilla jokin hieman perhosta suurempi otus. Avasin sille kohteliaasti oven, mutta ei se osannut ulos mennä.

Lopulta se meni kaapin alle ja sieltä seinän väliin, josta pian katonrajaan.

Sinne se lepakko meni ja nyt ymmärsin mikä aiheuttaa niitä rapinoita seinien vuorauksissa.

Kettu

Eräänä päivänä kun avasin oven niin yllätyin kovasti kun itse kettu repolainen seisoi pihassa.

Sekin taisi yllättyä, mutta ei kyllä näyttänyt sitä mitenkään ja antoi minun ottaa valokuviakin.

Minusta on mukavaa kun on aitoa luontoa ympärillä ja haluan suojella sitä.

Kettuakin pidetään pienpetona vaikka se etupäässä käyttää ravinnokseen vahingollisia metsämyyriä.

Pian se sitten hölkötteli pihan poikki häntä suorana.

Pihan takalaidalla se vielä kerran pysähtyi. Se ei todellakaan pelännyt ihmistä tarpeeksi.

Asia voi kostautua sille karvaasti.

Viikon kuluttua sama repolainen tuli uudelleen, mutta nämä kuvat ovat ekakerralta.

Ähtärin maisemia

Nämä kuvat ovat vain jotain Ähtäristä, joka on metsävaltainen kaupunki ja sen metsien tilanne ei ole kovin kehuttava.

Näköalapaikoilla kuten tässäkin näyttää mukava rehevältä.

Pysähdyttiin pyöräretkellä välillä kuvaamaan

Oikaisimme Hauinlahdentietä Inhaan ja eteemme tuli tämä räikeä varoitustaulu, jossa ilmoitettiin että meitä seurataan kameroilla.

Kyseessä on puolustusvoimien varikko, joka on minulle kyllä tuttu paikka koska olin siellä nuorempana 4 vuotta töissä.

Pienen tien varrelta löytyi myös tämä uusi muistomerkki, jonka edessä minun oli pakko ottaa lakki pois päästä.

Tiesin nimittäin hyvin, että tällä kohtaa oli joskus tapahtunut hyvin pahoja asioita.

Kivessä lukee:"Toverit tähän päättyi matkanne 1918."

Itä-Ähtärissä sijaitsee Salmen silta. Siinä järvi kapenee salmeksi jonka toisella puolella on Välivesi.

Sillan kupeessa on venesatama ja luiska josta voi kuka tahansa laskea veneensä veteen.

Paikka on kieltämättä kaunis, joten voinen ehdottaa Ähtärin eläinpuistossa käyville, että kannattaa tutustua tähän maalaismiljööseen!

Onnettomuus tiellä

Kun olimme veljeni kyydillä ruuanhakumatkalla kaupungille jo kaukaa näkyi vilkkuvia valoja.

Pysähdyttiin levennykselle tutkimaan tilannetta.

Siellä oli mopolla ajanut nuori tyttö kolhaissut polkupyöräilijää ja kuulemma sitten itse pahemmin loukkaantunut.

Kovasti oli apujoukkoja paikalla ja pian tulivat poliisitkin.

Paluumatkalla oli hiljaista, vain tienpenkalle hylätty polkupyörä kertoi jotakin tapahtuneen.

Myöhemmin saatiin lukea paikallislehdestä pikku-uutinen tapahtuneesta ja huhut kertoivat

että mopotytöllä olisi ollut aika vakava loukkaantuminen.

Myrskyn jälkeen

Pian hain apua mökkinaapurilta, joka on entinen koulukaverini ja tietenkin maatalon isäntänä osasi auttaa pulmallisessa tilanteessa.

Hän tuli parin moottorisahan ja traktorissa oli vinssi, joiden avulla katolla ollut puu saatiin taiteiltua siten alas ettei tullut lisävahinkoa.

Onnea onnettomuudessa oli myös se etten loukannut itseäni kun putosin katolta.

Olin nimittäin laittanut tikapuut siten että niissä oli harjan yli menevä toppari.

Katto oli kuitenkin niin kupera että tikapuut luistivatkin alas ja minä selkä edellä mukana.

Kauan koettelin olivatko etenkin kylkiluut kunnossa, mutta ainoa mitä tuli oli pieni naarmu vasemmassa käsivarressa.

Metsänomistaja ei ollut lähtöpäivänämme vielä korjannut haapojaan pois, vaikka olin hänelle siitä ilmoittanut.