Nyt haluan palata viime kesäiseen tapahtumaan, jossa poikkesin tien varrella olevaan autiotaloon, ja otin sieltä kuvia joita en ole vielä julkaissut. Tässä pieni käsityönäyte ikkunoiden välissä. 
Puimalato oli jo luhistunut, mutta traktori oli yhä jämäkästi paikoillaan.
Olisiko vanha Mossekin vielä ajokunnossa?
On niitä romansseja tehty varmaan tässäkin luhdissa.
En yrittänytkään mennä sisätiloihin, mutta jollakin tavalla olin saanut kokea jotain erityisen kiehtovaa nostalgiaa.
Monet Tamperelaiset kohteet on maisemoitu upealla valaistuksella, ja onhan sitä samaa nähty muuallakin Suomessa.
Tässä taas on kaamoksen kauneutta kuvattu erään keskikaupungilla asuvan tuttavan parvekkeelta.
Vieläkin elämme samaa kaamosta, jossa aurinko pilkistää vain hetken, ja taas pimenee.
Kaamos ei ole myöskään kylmää, siitä hyvänä todisteena toimi tämä nuori pariskunta.
Kaamoksen valot pitävät ihmiset hereillä. He kulkevat kaupasta kauppaan, ja usein eivät edes tiedä mitä etsivät.
Mutta tänään olemme lähestymässä iloista aurinkoista kevättä, vaikka Siperiassa olikin eilen mitattu -56 pakkasta, niin pian on taas kaikki hyvin.
Nyt kun eletään jo toista sunnuntaita loppiaisen jälkeen, niin haluan palauttaa esille vielä näitä jouluisia kuvia. Tampereen keskustorille oli rakennettu tällöin upea mökkikylä joulumarkkinoita varten. Tämä kahvio oli aika isossa teltassa, jossa kovasta pakkasesta huolimatta oli mukavan lämmintä.
Tässä kojussa oli vanhanajan pläkkipelti ja puu saaneet sijansa. Luulen, että esillä oli runsaasti Etelä-Pohjalaista käsityötä ja kekseliäisyyttä.
Tämän kojun myyjät olivat muistaakseni vielä vähän pohjoisemmasta, ja tuotteet myös lämpimän kekseliäitä.
Ennen lapsena olin nähnyt olkikoristeita kaikkialla. Nyt ne olivat palanneet ihan kuin moni muukin materiaali.
Puusta oli sorvattu vaikka mitä. Ainakin oli hienoja koruja. Kaikenkaikkiaan ilahdutti koko tori lämpöisellä olemuksellaan.
Kuvat ovat puolivälistä joulukuuta, silloinhan tämä nykyinen talvirupeama jo alkoi.. 
Työt kuitenkin jatkuivat entiseen tapaan.
Liput odottivat uusiin liikkeisiin lisää asiakkaita. Voimalaitoksen höyryt lentelivät itään.
Kaikki koivunlehdet eivät ole pudonneet, mutta tässä vaiheessa talvea ne ovat kauniita.
Silloin oli 11 päivä joulukuuta, ja kello oli 15,40. Nykyinen rautatieasema on Eliel Saarisen suunnittelema, ja se on valmistunut 1918.
Kaksi tuntia myöhemmin ilta oli jo pimentynyt, ja upeat valot olivat syttyneet ihmisten iloksi. 
Päätettiin ystäväni kanssa käydä tutustumassa jo 
Elokuva oli ehdottomasti hyvä, ja antoi uusia elämyksiä, kun sitä vertasi vanhempaan Edvin Laineen tekemään versioon.
Isossa kaupungissa on kyllä kaikenlaista, sillä tämäkin juttu liittyy vielä Helsingin matkaamme. Siellä oli pystytetty teltta, jossa luettiin ääneen Dostojevskin:"Idioottia."
Kuva kertoo kyllä hyvin, mistä tässä oli kysymys. Tarkoitus oli tehdä lähetystyötä tunnetuksi, ja kerätä sille rahaa.
Kuitenkin täysi kunnioitus tälle työlle, joka näinä kylminä päivinä pitää istujansa melkoisessa kohmeessa. En myöskään ymmärtänyt miksi lukukirja oli juuri Dostojevskin:"Idiootti?"
Ehkäpä pienellä huumorilla taas uusi kuva kertoo vastauksen.
