Vihdoin koitti aika jolloin pääsin kesämökilleni, joka on vanha kotitaloni.
Olen yrittänyt pitää sitä kesä asuttavassa kunnossa, mutta nytkin oli jo koiranputki pihassa kukassa ja paksu ruohikko.
Lapsena istuttamani lehtikuusi on jo valtavan kokoinen puu.
Olin tullut Ähtäriin junalla, josta veljenpoikani toi minut mökille.
Naapurin isäntä tuli vähän kaivamaan ojaa ja tietä korjaamaan.
Ensin oli viikatteella niitettävä heinikkoa ja tehtävä uusiksi vaarallisen lahot portaat.
Navetan katolla oleva pressu täytyisi uusia. Ja sitten kameralla yritän kaikenlaista luontoa ja ympäristöä kuvata tänne blogiin.
Köyliön Tuiskulassa on muuan mielenkiintoinen paikka, joka oli minulle tuttu jo vuosien takaa. Halusin poiketa siellä kylässä, ja sain luvan tehdä blogin myönteisessä hengessä.
Pihassa esiintyi myös viehättäviä nelijalkaisia taiteilijoita, jotka olivat vuosien varrella oppineet taitaviksi tempuntekijöiksi.
Jo maantielle näkyi, että sieltä löytyisi myös temppuilevia ihmisiä. Talon isäntä on entinen sirkustaiteilija, ja sitä varten on pihaan rakennettu tarvittavia telineitä. Hän nimittäin esiintyy edelleen saapuville ryhmille.
Tässä minulle esitetään taidemuseota, jonka seinälle on maalattu valtava määrä ufotaidetta. Taiteilija on yksi ja sama, nimittäin Tuomento niminen ahkera ihminen.
Tässä näytteeksi yksi museon maalauksista.
Pihalla oleva romutaide on ideoitu pääasiassa kierrätysmateriaalista. Tämäkin naama lienee syntynyt mopon vaihdelaatikosta.
Hyvää huumoria edustaa tämä Anopintuoli.
Katsoja lumoutuu satoihin ideoihin, jotka usein sivuavat kantaa ottaen aikamme tapahtumiinkin. Nämä rakennustyöt ovat olleet yhden ihmisen uskomattomat talkoot.
Kaikki kunnia Pelimannimäelle, ja antakoot se ideoita ja rohkeutta nuorisollemme toteuttaa itseään.
