Sisareni Eiran koti

Pihasta näkyy Dingtunan kirkko.
Ihan vieressä kulkee rautatie, jossa junat kulkevat paikan ohi hirvittävällä nopeudella.

Kesäterassi on kauttaaltaan lasitettu, ja siellä on hienoja koristeita.

Appelsiinit kasvavat aika isoiksi matalassa puussa.

Orapihlajapuu jota Eira kovasti ihailee. Aikaisemmin Suomessa olin nähnyt Orapihlajia vain pensasaidoissa.

Tässä näkyy hänen talonsa kesäterassi. Ylhäällä talon katolla lähellä harjaa erottuvat aurinkopaneelit, joista tulee kuumavesi koko kesän.

Sisäpihalla oli tämä kauniskukkainen puu. Aion opiskella kasvitiedettä, että voisin kertoa teille enemmän nimiä.

Isot sylkikuoriaiset olivat juuri kuoriutuneet, ja koska niitä oli pihassa aloin ottaa niistä kuvia.

Siinä on hyönteinen kukassa.

Ratavarren aidassa löytyi tämä ihme: Rautalanka kasvaa puun läpi.

Strömsholm

Strömsholm on vuonna 1621 rakennettu sotilaallinen hevoskoulutus keskus, joka on muutettu 1968 alkaen siviilikäyttöön. Kävimme linnan lähipuistossa, joka on Hallstahammarin kunnan luonnonkauniita alueita.
Erikoinen vesimaisema.

Löytyipä sellainenkin paikka, jossa ratsastus on sallittu oikein liikennemerkillä.

Opasteen tehtävä on auttaa ymmärtämään alueen topografiaa.

Puistossa oli vanhan kulttuurin säilyttämää tammimetsää.

Trakrorikulkueen päätöskuvat

Oli vielä muutamia tosi kivoja kuvia, joten päätin esitellä niitä teille tämän traktoritapahtuman lopuksi.
Sivuvaunullinen moottoripyörä kentän laidalla.

Yksi niistä mitalikolmikkoon päässeistä traktoreista.

Ikivanha Saab. En vaan ymmärrä miksi konepelti on kiinnitetty noin alkeellisesti.

Huippuhieno keksintö! Leikkimökki pyörillä.

Eskilstunan vanha ja vaatimaton kirkko hautausmaineen oli ihan tapahtumaalueemme vieressä.

Traktorikulkue liikkeellä

Punaiset tiilikattoiset talot hallitsivat hyvin voittopuolisesti maisemaa. Tässä pieni esimerkki sellaisesta.
Tämä toinen esimerkki on myös punainen ja tiilikattoinen, mutta tämä tyyppi ei ollut yleinen.

Kaikki kuvat on otettu tärisevän traktorin lavalta.
Hakamaisema.




Viljelysten reunoilla oli myös tästä pienempiä kiviä, koska kiven kokoa ei voi kuvasta arvioida sanon suunnilleen 10+6 metriä.

Maisemat vaihtelivat, ja tiet olivat osittain kuoppaisia kylänraitteja.

Koko pitkän matkan jaksolla olivat ihmiset meille heiluttelemassa.

Oli kovasti lämmin ilma, ja janotti. Kylläpä mehu maistui!

Hyvinkasvatetut maalaistytöt viihtyivät osittain karussa ympäristössä. Auringon poltetta saattoi vastustaa hyvällä päivänvarjolla.

Traktorikulkue Eskilstunassa

Tällä traktorilla, jonka siskon mies oli kaverinsa kanssa entisöinyt osallistuimme perinteiseen traktoritapahtumaan, jossa oli mukana eri merkkisiä patinoituneita ja entisöityjä traktoreita.
Tämän etulavaisen merkkiä en muista, mutta yleisin merkki, oli tietenkin Volvo.

Tässä ensimmäisessä osassa esittelen muutamia traktoreita, joita oli kokoontunut nurmikkokentälle yli 100 kappaletta.

Monia niistä oli entisöity. Tämä hieno yksilö oli äänestyksen ykkösiä.

Asukkaat olivat kokoontuneet kokonaisina perheinä. Paikalla myytiin virvokkeita, sekä oli myös markkinat vanhojen osien sekä muun rekvisiitan ostajille.

Tässä mallissa oli kiinteä veivi, ja näin kyllä että veivaustekniikkaa käytettiin käynnistykseen.

Jos näyttely olisi ollut Suomessa, niin merkki ja malli valikoima olisi varmasti ollut vieläkin runsaampi. Yhtään Zetoria en nähnyt.

Mutta ruotsalaiset ovat traktorikansaa.

Päivä oli todella lämmin. Tässä olen esitellyt traktoreita ilman tarkempia tietoja. Jokainen voi arvioida itse, mutta jatkossa esittelen liikkeelle lähtöä ja maisemia.

Yö Sisareni luona

Palattiin sitten Hallsta hammarista takaisin. Sisareni kissa kähisi minulle kovasti, sillä se pitää vain talon omasta väestä. Ei tullut mieleeni sitä silitellä.
llalla katsottiin 42 tuumaista televisiota, ja valmistauduttiin seuraavana päivänä osallistumaan vanhojen traktorien kulkueeseen Eskiltunassa.
Kas tämä iltapala oli itse sommiteltu. Heräsin aikaisin aamulla ampiaisen surinaan, kun se pörräsi ympäriinsä. Otin valokuvan jälkeen sen kiinni ja päästin ikkunasta vapauteen.

Hallsta hammarin linnut

Sisaren mökiltä palatessa tultiin takaisin Hallsta hammarin kautta, joka on luonnonkaunis paikka Västeråsin lähellä. Pysäytettiin erääseen järvenranta paikkaan, jossa huomasin muutamia Kanadan hanhia.
Muitakin lintulajeja oli liikkeellä, eivätkä ne olleet arkoja, mutta veden heijastukset antoivat kuvaajalle parhaan palkinnon.

Tässä pari hanhea uimassa. On näitä kuulemma jossain Suomessakin, vaan en ollut nähnyt.

Lokkia kohtaan hanhet käyttäytyivät hieman uhkaavasti.

Siinähän se rakastava pariskunta on. Missähän päin niiden pesäpaikka mahtoi olla?

Yksinäinen urossorsa katseli kiinnostuneena naaraita.

Kuin myös yksinäinen hanhi käveli autotien yli rohkeasti rantaan.

Ja Yksinäinen lokki katseli ikävissään järvellepäin.