Syksyn ruskaa

Jokainen syksy on aina uusi ja ihmeellinen tapahtuma,
 jota on ihan pakko valokuvata yhä uudelleen.

Nämä kuvat ovat jo muutaman viikon vanhoja.  Näin voi sanoa koska ikkunasta näkyy lumivalkoinen maisema
ihan niin kuin säätieteilijät olivat eilen sen ennustaneet.

Aurinko toki paistoi ja heitti pitkiä varjoja pihan seebramännyistä, 
mutta nurmikko oli jo ehditty leikata viimeisen kerran tänä syksynä.

Viimeisen parin pakkasyön jälkeen kaunis ruska on muuttunut ruman ruskeaksi 
ja pihlajat ovat enimmäkseen pudottaneet lehtensä.

Niitä on sitten innokkaasti haravoitu,
 mutta vielä on vähän tekemistä 
jos tuo lumi sulaa.

Pirteä oravaperhe

Eräs ystäväni asuu metsän laidassa.

Hän seuraa luontoa tarkasti ja nauttii pihassa juoksentelevista oravista, 

jotka kuvia otettaessa juoksentelivat paikasta toiseen ja niitä oli ainakin  viisi.

Pihassa on korkea kanto, jossa on ruokinpaikka oraville ja linnuille.

Tälläkertaa tirpuset olivat jääneet laulukuoroon.

Vilkkaat ja ketterät oravat kiipeilivät ihmeen ketterästi 

...ylös ja alas.

Toinenkin ruokintapiste oli tehokkaassa käytössä.

Välillä ne viilettivät puiden oksilla ja tekivät ihmeellisiä akrobaattitemppuja.

Leikkisät oravalapset olivat melko kesyjä,

 mutta pysähtyivät ihmettelemään kun poistuessani otin vielä tämän viimeisen kuvan.

Makkaranpaistoa Mäntyrinteellä

Eräs vanhustenpalveluun liittyvä tehtävä oli tämä makkaranpaisto, johon yhdistyi pieni kävelyretki lähiympäristöön.  

Asialla oli Mäntyrinteen henkilökunta ja Punaisen Ristin vapaaehtoinen ryhmä.
Kuvia tuli vaan vähän, sillä osallistuin makkaranpaistoon ja kävelyyn niin että kuvien otto unohtui.

Kaikki sanoivat haluavansa tällaista toimintaa lisää.

 Ei siihen ihan pakosta tarvita vanhusten viikkoa!

Ostolanhovin mannekiinit

Ostolanhovin palvelutalossa on vanhustenviikolla kaiketi perinteisesti ollut muotinäytös, 
jossa paikallinen SPR: n osasto esittelee senioriväelle sopivia laadukkaita vaatteita.

Olimme saapuneet paikalle.
 Mannekiinit olivat enimmäkseen naisia,
 mutta olihan meitä kaksi miestäkin!

 Hovittaressa Ähtärin kaupunki tarjosi Hovittaressa pullakahvit mannekiineille.

Minäkin olin yksi heistä. 
Tässä on ylläni ensimmäinen esittelyasu: Farmarihousut, vyö, t-paita ja kodikas lämmin pusero. 
 Seuraavilla kierroksilla oli kauluspaita, joka hintalapusta päätellen oli erittäin laadukas ja lopuksi oli vielä pyjama.

Tässä juuri on eräs "naismannekiini" kirerroksella ja senior shopin myyjä esittelee yleisölle tuotetta.

Paikalle oli saapunut myös nuorista opiskelijoista koostuva 
musiikkiryhmä,
 joiden esitysten ohessa luettiin runoja.

Tilaisuus tarjosi Ostolanhovin vanhoille asukkaille mukavaa vaihtelua ja olihan paikalle saapunut laajemmaltikin ihmisiä.

Avainniementie

Tienviitassa joka vie Ähtärin salmen venerantaan lukee otsikossa mainittu teksti:
Avainniementie.
Hieno nimi, mutta aika vaikea kirjoittaa oikein!

Hiljaista oli kuin huopatossutehtaalla.
Onneksi auringon  säteet  vielä valaisivat maisemaa.

Salmen silta on ihan nykyaikainen kulkuväylä.

Itä-Ähtärintiekin on hyvää asfalttia Lehonkankaan risteykseen saakka.

Salmisaarista suurinkin on kooltaan alle sata metriä, mutta rehevästri se kasvaa metsää.

Lisäksi tien vieressä on pieni ruohikkolampi, jota jalankulkija voi ihailla kapeaa puusiltaa myöten taiteillen.

Lammen keskellä on pieni saari jossa kasvaa koivu.
Nimeä lammelle en onnistunut löytämään.

http://sulo-heinola.blogspot.fi/2012/11/ahtarin-salmi.html

Syyspuuhia mökillä

Syksy on värjännyt metsät sieltä missä lehtiä on puissa. Yleensä on ollut aika harmaata, mutta tuli se aurinkokin esiin ja pääsi kuvaamaan.
Tänään on merkkipäivä: Neljä vuotta sitten kuolleen Äitini syntymäpäivä. 

Taivaan pilvet ovat aina varma kohde, joka mielenkiintoisesti vaihtelee yllämme.

Taas on vuosi vierähtänyt ja mökki on laitettu talvikuntoon.

Saunassa ei tullut taaskaan käytyä. Vesi olisi kannettava huonoa polkua myöten kaukaa. 

Mutta monet ovat muistot tämänkin saunan lämmityksestä vuosien varrelta.

Vesoja leikatessa tuli ampiaispesä vastaan.  Asukkaat siitä olivat jo poistuneet talvipesään.

Tammi ei vaan ole antanut lehtiensä värjääntyä. Se  ei ole etelän kasvina sopeutunut tämän seudun kiertokulkuun, syksyyn ja talveen.