Alarannassa

Nämä kuvat on otettu Tampereella kevätkesällä.
Siellä alarannassa on lukuisasti pieniä kioskeja,
joissa voi hetken istahtaa ja juoda kupin kahvia.

Mutta kauaksi ei kannata pöydästä poistua,

sillä kiltit pikkuvarpuset huomaavat tilaisuutensa

 ja ovat nopeasti paikalla!

Juhlat Koskuella

Jalasjärven Etelä-Pohjalaiset maisemat kauniina kesäpäivänä pysäyttivät minut ystäväni kanssa kuvaamaan lakeuden maisemia..
Olimme saapuneet paikkakunnalle tärkeän juhlan vuoksi, jossa pikkuveljeni vihittiin avioliittoon.

Lakeus näkyy tosin parhaiten isoilla peltoaukeilla.
Tässä tienhaarassa oli paremminkin tyypillistä kylämaisemaa.

Opasteessa lukee Koskue 4 km.
 Tästä poiketaan vanhalle tielle, joka vie Koskuen kylään.

Koskuen puinen kirkko on hienossa kunnossa kun sitä on hiljakkoin kunnostettu.

Alttaritaulu on tuotu Jalasjärven kirkolta. Se on väreiltään hyvin voimakas. Edellinen alttaritaulu oli vaatimaton ja sopi kirkkoon mielestäni paremmin. 

Se oli silloin kun mummoni vielä eli ja kulki musta huivi päässään kirkossa joka viikko.

 Koskuen kylätalo johon tultiin jatkoille.

Koskuen kylätalo on entinen Koskuen Nuija, joka oli erittäin suosittu tanssipaikka.

Kyllä siellä vieläkin tanssitaan.

 Tässä morsiusparin auto lähti kirkolta kylätalolle.

Syksyn kukkaset

Ilmojen viiletessä kukkasetkin kuolevat.

 Siili vetäytyy pesäkoloonsa ja autoilijat vaihtavat nastarenkaita alle.

Vaan on kukkia jotka vielä puhkeavat nupuistaan myös syksyllä.

Nämäkin kukkaset ovat jo hävinneet ja viimeinen ruohonleikkaus ennen haravointia on edessä.

Raparperit ovat jo hävinneet,

 mutta uskon niiden virkistyvän talven tuiskujen jälkeen uudelleen.

Nämä kukkaset ovat vielä ihan kuin kuvassa näkyy.

 Onneksi vieläkin joskus aurinko pilkottaa vaikka kovin harvoin.

Omenavuosi

Omenavuosi oli mitä parhain ja monessa puussa se jatkuu vieläkin.

Minun omenalajikkeeni kypsyy varhain ja omenat tippuvat nopeassa tahdissa puusta nurmikolle.

Ilmoitin kaikille naapureille ja minne tahansa meninkin vein iloisia omenayllätyksiä mukanani.

Itselleni keitin isossa emalikattilassa hilloa monta kiloa.  Onneksi meidän talossa on kaikilla asukkailla kylmäkaappi.

Omenainen vuosi hallitsi koko syksyä. Yksi pihapuu tuotti hedelmää satoja kiloja.

Omenapuun varjossa on mukava olla.

Tästä määrästä tuli emalikattilaani yksi hillosatsi.

Mukava talo myynnissä

Naapurini talo Inhankoskella on nykyään myynnissä. 

 Niitä näillä paikoin onkin melko runsaasti tarjolla,

 mutta tämä talo on poikkeuksellisen siisti.

Saunoja löytyy kaksi,

 joista toinen on sisällä ja sähköllä lämpiävä.

Toinen (kuvassa) lämpiää puilla ja on pihassa.

Talo lämpiää puilla,

 joita luvataan kaupan jatkeeksi lämmitykseen yli talven.

 Tilava ja hyvin eristetty varaaja mahdollistavat vapaapäiviä lämmitykseen.

Tuli poikettua vessassakin, 

joka oli kokonaan laatoitettu ja tosi hieno!

Tämä on se sauna ulkoapäin.

  Huomatkaa hieno ulkoterassi!

Tämä erikoinen ovikolkutin ei kuitenkaan ehkä kuulu kauppaan.

Syksykesän ötökät

Hämähäkkien, hyönteisten ja muiden pieneliöiden maailma kiehtoo minua
 ja aina tilaisuuden tullen tekee mieli ottaa kuvia tästä salaperäisestä makromaailmasta.

Kesämökkini on vanha maalaistalo jossa on runsaasti ajan aiheuttamia jälkiä. Hämähäkit viihtyvät näissä paikoissa erikoisen hyvin.

Tämä hämis asuu päärakennuksen portaissa ja liikkuu nopeasti pitkillä jaloillaan.

 Samoissa portaissa asuu tämä lude.  Sen reviirinä on yksi porrastasanne, johon pääsee vain toista sukupuolta edustavat lajitoverit.

Nämä pitkäkäjalkaiset lukkiystäväni herättävät huomiota ja ihmettelyä.
En tiedä  niiden elämästä paljoakaan, mutta ihailen pitkiä jalkoja joilla se mennä viilettää pitkin seiniä.

Ulkovaraston ovessa oli vielä isompi lukki.

Nopeasti kamera käteen ja sitten ikuistamaan noin viiden sentin kokoista hirviötä!

Visavuori

Nämä kuvat ovat heinäkuiselta teatterimatkalta, jolla olin ystäväni kanssa Ähtärin eläkeläisten seurassa.

Kuvanveistäjä Emil Wikströmin kuuluisa ateljee sijaitsee Sääksmäellä.

Se on  lähellä Valkeakoskea erittäin luonnonkauniilla paikalla.

Emilillä oli suhteita valtakunnan ylimpään johtoon ja se näkyy hänen taiteessaan.

Pihan Kalevala henkinen veistos pysäyttää kulkijan.

Ikkuna viinikellariin ?

Heti sisälle tullessa kohtaamme G. A. Mannerheimin rintakuvan.

Suomen presidentti Svinhuvud on saanut taustakseen Suomen vaakunaleijonan.

Erityisen ihailtu henkilö on ollut taiteilijasuuruudelle vaatimaton lääkäri ja tutkija Elias Lönroth.

Tässä oli pieni nurkkaus, jossa saattoi pysähtyä keskustelemaan hetkeksi usein tärkeiden vieraiden kanssa.

Näkymä ylätasanteelta alakerrokseen.

Yläkerrassa oli myös urut, jotka olivat Emil Wikströmille erityisen rakkaat.

Näkymä yläterassilta pihaan oli todella viehättävä.

Linkki ystäväni tekemään blogiin:
http://ritvaliisa.blogspot.fi/2013/07/visavuoren-museolla-saaksmaella.html

Inhankosken koulu

Silloin kun olin nuori  oli paikkakunnalla kouluja joka kylässä.

  Oli kauppoja ja postitoimistoja.

Sotakorvausten keskellä saatiin parempia palveluita kuin nyt.

Vielä on toki Ähtärissäkin jäljellä pari kyläkoulua,

 toinen Myllymäellä ja toinen Inhan tehtailla.

Kumpikin koulu on uhanalainen,

 sillä väki muuttaa näiltä alueilta keskustaan koska tämä on kehityksen suunta. 

Inhankosken koulu on vielä hyväkuntoinen tiilirakennus.

 Toivottavasti sinne riittää uusia oppilaita ja opettajia vielä moneksi vuodeksi.

Koulun vieressä toimii Ähtärin suurin yksityinen työnantaja "Fiskarsin tehdas," joka valmistaa Buster alumiiniveneitä.

Viime vuonna koulussa oli 36 oppilasta, 

joten on selvää että tämäkin  koulu on uhanalaisten koulujen listalla.

Lisätietoja:

http://www.ahtari.fi/kaupunki/index.php/koulutus/perusopetus/perusopetus-1-6/inhankosken-koulu

Karansalmi

Pihlajavedelle tultaessa  Keuruun ja Virtaintieltä
Ähtäriin päin löytyy tämä luonnonkaunis paikka,
 jossa toimii kioski ja voi tutkia kartasta lähiseudun maisemia.
Kioskissa juotiin kahvia ja ostettiin postikortteja.

Tälläkertaa huomio kiinnittyi lähiluontoon,

 joka oli juuri kauneimmillaan ja lumpeet kukkivat liplattavilla laineilla.

Pieni västäräkki katseli ihmetellen kuvaajaa rantakivillä.

Siirryin varovasti hieman lähemmäksi ja sain siitä yhä parempia kuvia!

Karansalmi on leppoisa paikka pysähtyä , kun sattuu kulkea kesäpäivänä paikan ohi.