Pääsiäisen hiljaista iloa

Ennen pääsiäistä voi valmistautua kevään juhlapäiviin istuttamalla ruohoja lautaselle. Silloin voi jo ennen kevättä nähdä lehtivihreän ihmeen kohoavan  pienten tipujen kera mustasta mullasta.

Voi asettaa valkoisia pajunkissoja pöydälle ja nähdä muistojen kultaamia valokuvia läheisistä ihmisistä.

Tänään poltetaan täälläpäin kokkoja ja pienet pääsiäisnoidat ovat päivällä käyneet ahkerasti virpomassa ihmisten ovilla.

Vanhat perinteet ovat yhä säilyneet pääsiäisessä.  Tunnemme sisällämme hiljaista iloa vaikka kevät on myöhässä ja kaikkialla runsaasti lunta.

Orava omenapuussa

 Lähimetsän orava oli pysynyt piiloissaan pitkiä aikoja, mutta nyt kevään saapuessa se oli uskaltautunut pienelle seikkailuretkelle.

Usein se on saanut paikallisilta harakoilta kokea melkoista häirintää, mutta nyt oli rauhallinen hetki.

Talitiaisille tarkoitettua talia oli vielä runsaasti jäljellä.

Orava on kaunis ja ketterä jyrsijä.

Kuvat otin ikkunan läpi.

  Pienet heijastukset vähenivät merkittävästi pienellä kuvankäsittelyllä.

Poikettiin Tuurissa

Poikettiin Keskisen kauppakylässä. Usein kun siellä käyn niin jätän isoimmat hehtaarihallit väliin, mutta aina siellä on mukava poiketa.

Pennistä se on miljoonan alku.  Tuuri on jollakin tavalla samanlainen kuin Roope-Sedän rahapalatsi Ankkalinnassa.

Vanhasta navetasta on naamioitu erinomainen ruokapaikka jossa lounasta saa myös edullisesti illalla.

Ruokailun päätteeksi oli mukava maistella vielä kupillinen kahvia.

Vesa Keskinen rakentaa kauppakylää yhä isommaksi.

Eikä siellä ihmisillä ole puutetta pikkurahasta!

Lumiveistokset

Saapuessamme oikotietä karhuaitaukselle näimme upeat lumiveistokset. 

Joku oli muovaillut talviuntaan nukkuvia karhuja lumeen.

Iso lumikinos oli saanut uusia muotoja ja sitten jäädytetty.

Palatessa huomasimme että paikan olivat vallanneet iloiset ja touhukkaat lapset.

Valkoinen linnoitus lumikarhuineen oli kovassa käytössä.

Mörri

Mörri on suuri uroskarhu, joka painaa 300 kiloa. Sitä ei päästetty pentujen ja Mimmi-nallen kanssa samaan aitaukseen.  Näin Mörrillä alkoi kevät vähän eri tavalla, kun yleisöä kiinnosti enemmän Mimmi ja pennut.

Mörri oli selvästi asiasta vähän pahoillaan ja näki että se  kovasti kaipasi perhettään. Surullisena se kahlasi paksussa lumessa.

Aitauksen rengaskeinu on ollut sille kuitenkin aina tärkeä lelu joka edes hieman ilahdutti.

Kuitenkin myös Mörrille heiteltiin herkkupaloja, joita se kaivoi sitten esiin lumesta.

Sitten yleisö vähitellen poistui ja Mörri saattoi palata paksun lumen läpi vielä lämpimään pesäänsä.

Santeri karhu

Kisamaskottina näkyi tapahtumassa Santeri karhu, joka  koko ajan viihdytti yleisöä.

Santeri muodosti leppoisan lisän tapahtumaan, koska se saattoi toimia yleisön keskellä.

 Hieman arastellen nuoret  kävi tekemässä tuttavuutta Santeriin.

Kuulin erään pikkuvelteenin sanovan Santerille: "Riisu nuo vaatteet pois, niin nähdään oletko oikea karhu!"

Kun Santeri ei oikein totellut niin pikkumies meni polvilleen Santerin jalkojen viereen ja totesi: " On Sinulla ainakin ihmisen kengät!"

Mainittu tapahtuma sattui myöhemmin Hotellissa ruokailun yhteydessä, eikä siis liittynyt kuvassa oleviin henkilöihin.

Eläinpuiston kevätjuhla

Koska tuli otettua taas runsaasti kuvia niin haluan kertoa tästä kevät tapahtumasta vielä lisää.

Saavuimme ystäväni kanssa paikalle hyvissä ajoin. 

Karhuaitauksen alatasolla ja ylätasollakin sai ostaa laadukkaita makkaroita.

Ihmisiä alkoi kokoontua paikalle.

 Myös lehdistö oli saapunut paikalle.

Lopulta yleisöä oli paikalla yhä enemmän. 

Karhut olivat tulossa areenalle kello 12.00.

Siellä se uninen karhu-äiti jo ihmettelikin mitä oli tapahtumassa.  

Pennuille ihme oli vielä suurempi sillä ne olivat tapahtumassa mukana ensimmäistä kertaa.

Karhujen kevät alkoi

Mimmikarhu kahden terhakkaan pentunsa kanssa  sai taas kokea herätyksen melkoisen yleisömäärän edessä.

Pennut olivat kasvaneet viime kesästä lähes aikuisen kokoisiksi, mutta olivat silti yhä virkeän terhakkaita lapsia.

Karhut elävät tarhaolosuhteissa noin 40-vuotiaiksi.

Senvuoksi Ähtärissäkin suurin osa lisääntyvistä mesikämmenistä päätyy toisiin eläintarhoihin.

Oli mukava peuhata lumessa, joka oli kuin valkoista puuteria. Lisäksi eläintenhoitaja heitteli maukkaita namupaloja  virkistääkseen nallepesueen touhua.

300-kiloinen isä Mörri touhusi laiskasti ja vähän ikävissään toisessa aitauksessa.

Ilmassa oli suurta juhlan tuntua ja eläinpuisto sai pienen piristysruiskeen toiminnalleen!

Kinoksien keskellä

Kova lumipyry aiheutti pienen kaaoksen pitkästä aikaa. 

Olimme jo ehtineet tottua että enimmät lumisateet vaivaavat Etelä- ja Itä-Suomea, mutta nyt sitten saatiin maistaa oikein kunnolla tuota valkoista mannaa myös täällä pohjanmaalla!

Kevät ei tällä kertaa tullutkaan niin nopeasti kuin uskottiin. Jauhomaista vitilunta satoi ainakin 30 senttiä.

Oli pakko ottaa lumikola ja ryhtyä töihin.

Oli asioita kaupungille, mutta tie oli tosi pahasti tukossa.

Lopulta pääsin tilanteeseen, jossa uskalsin yrittää autolla päätielle, joka oli jo aurattu.

Edelliset kuvat kertoivat tilanteesta aamulla.  Palasin takaisin noin 10,30 jolloin huoltoyhtiö oli jo avannut pihan ihan normaalin siistiin kuntoon.

Portaan vieressä potkukelkka jäi kertomaan lumisateesta, sillä edellispäivänä se oli vielä kovassa käytössä.

Piki ja Panu

Piki ja Panu ovat vielä veitikoita pentukoiria.  Silloin tällöin sisarukset vielä kohtaavat, vaikka asuvatkin nykyään jo eri perheessä.

Panu oli löytänyt luun jota se vartioi leikkisän innokkaasti.

Mukava leikkipaikka vaikka tämä puruluu vähän haittaakin.

Voisi kuvitella olevan pahemmastakin kysymys, mutta tämäkin oli vaan pentujen leikkiä.

Onhan se mukavaa vähän peuhata kun on tilaisuus.

"Mutta luu on ainakin minun," tuumaili Panu.