Sairaala Seinäjoella

Seinäjoen keskussairaala on jykevän näköinen paikka, vaikka se onkin valtakunnan tasolla aika vaatimaton.
Joudun käymään joskus asioilla myös siellä, vaikka tässä lähellä on myös ihan kelvollinen sairaala.
Matkaa tulee noin sata kilometriä joskus aika pienenkin asian hoitamiseksi.

Ulkooven vieressä oli pyörätuoli tyhjillään odottamassa huonokuntoista asiakasta.

Pitkän matkan jälkeen voi poiketa sairaalan aulakahviossa josta löytyy kahvin lisäksi myös maukasta pullaa.

 Olin löytänyt oikean rakennuksen ja saanut ohjeita.

Perillä oli hyvät opasteet ja ystävällistä palvelua!

Jääpuikkoja

Taas on tullut jääpuikkojen aika.  Tiedämme että katto vuotaa taivaalle kallista energia ja sulattaa lunta jääpuikoiksi aika näkyvällä tavalla.

Mutta kauniita ne ovat ja merkitsevät meille näkyvästi kevään tuloa.

Tämän kuvan otin yön pimeydessä salamavalon avulla.

Tämän kuvan otin juuri äsken.  Enää tarvitaan puoli metriä ja jääpuikot yltävät alla olevaan lumeen kiinni!

Pikkuvarpuset

Aina ilahduttavat vieraat poikkesivat taas pihassa.

Joukkoon oli eksynyt muitakin lajeja.  Olisiko tämä vihervarpunen?

(Asiantunteva kommentti kertoo että kyseessä onkin viherpeippo.)

Ruokintaani olen jatkanut vain vähäisellä panostuksella.

Siksi ei ruokinnasta ole edes naapureillekaan haittaa. 

Itse koen näistä pirteistä pikkusiivekkäistä pelkkää iloa!

Ähtärinrantaa

Ähtärinranta on maalaiskylä Ähtärinjärven länsipuolella lähellä Lehtimäkeä, joka kuuluu nykyään Alajärveen.

Minulle tuli tilaisuus nähdä siellä talvisia rantamaisemia.

  Ystäväni kertoi saaren nimeksi Rekisaari.

Tässä oli Hänen itsensä tekemä talasmökki, joka on alueen haapapuista veistetty.

Päätieltä poikkeavan tien varrella oli asuttujakin taloja, vaan näytti tämäkin talo autiolta.

Ehkä se on edelleen kesämökkikäytössä.

Aseman raitti

Ähtärin aseman laituri on lähes entisellä paikallaan vanhan asemarakennuksen vieressä.  Rakennus on myyty yksityiseen käyttöön, joten nykyiset matkalaiset joutuvat odottamaan junaa ulkotiloissa. 

Aseman tavaramakasiinin vieressä on lumen alle jääneitä polkupyöriä. 
 Varmasti moni ihmettelee kenellä on varaa unohtaa polkupyöränsä yleiselle paikalle yli talven?

Huurteiset puut  houkuttelivat kuvaamaan myös aseman sisäpihaa.

Asema on edelleen suojeltu rakennus ja nykyinen omistaja on siitä huolehtinut erittäin hyvin.

Pitkät varjot

Nämä kuvat tuli otettua pitkien varjojen aikaan kun aurinko paistoi kuulakkaalta taivaalta.

Silloin talven synkkä yö hetkeksi unohtuu, mutta vain hetkeksi sillä ellei kuvaaja ole valppaana maisemat taas nopeasti jäävät pilvien varjoon.

Kosken kohinaa

Eihän se ollut vielä umpeen jäätynyt Ähtärin Vääräkoski.

Koskea on kovasti ruopattu ja se on muuttanut muotoaan, mutta vesi kulkee yhä.  

Oikealla oleva pieni rakennus on entinen sauna jossa tehtaan henkilökunta sai kylpeä. Minäkin olin siellä saunomassa pikkupoikana muistaakseni Kallisen perheen kanssa.

Pieni kaareva kävelysilta kutsuu näkemään maisemia.

Taempana näkyvät Vääräkosken entisen kartokitehtaan rakennukset ja voimalaitos joka yhä toimii.

Alueella on myös vielä paikallisille yrittäjille vuokrattuja tiloja.

Pihakuuset ja kuu

Talvihan on täällä pohjoisessa hyvin kylmää ja pimeää aikaa.

Joskus kestää päiviä eikä aurinkoa näy, mutta sitten joskus kun kurkistaa verhon raosta huomaa ihmeellisen valon puiden latvoissa ja vielä kuukin mollottaa taivaalla keskellä päivää!

Tällä alueella olen huomannut että puita kaadetaan yhä enemmän.

Usein juuri tiheät ja varjostavat kuuset sahataan pois.

Valitettavasti jäljelle jää vain tyhjää.

Kuuset ovat oraville ja monille linnuillekin erinomaisia suojapaikkoja.  Talvella ne ovat alla lumen ja kuuran sanomattoman kauniita katsella.

Kuurankukkia

Talven pakkanen ja harmaus on näissä kuvissa kauneimmillaan.

Se on luonnon taidetta jonka voi kehystää hienoksi seinätauluksi ja asettaa hienoksi taustakuvaksi tietokoneeseen.

Kuurankukkia huomasin Hervantalaisen kerrostalon parvekelasissa.

Niiden kauneus jatkuu yli talven vaihdellen lämmön ja tuulen mukaan.

Paluumatka Virosta

Olen nyt jo kovin monessa blogissani kertonut tästä jouluisesta Viron matkasta. Kuva-aiheista olisikin muuten ollut puutetta, kun on ollut näitä harmaita talvisäitä.

Tapaninpäivänä oli sitten lumisade ohi ja lähdettiin bussilla paluumatkalle. Useimmat istuivat samoille paikoille kuin tullessakin.

Satamassa oli runsaasti aikaa tehdä pieniä ostoksia. Itsekin ostin nätin paidan ja vähän muutakin. Tarjolla oli kaikenlaista tavaraa runsaasti.

Paluumatkalla oli runsaasti linja-autoja.

Monet poikkesivat ostamassa myös nestemäisiä matkaeväitä ja kotiinviemisiä.

Kuvasta voisi päätellä melkoisen ostoinnostuksen vauhdittavan matkalaisia.

Mutta porukkamme oli kyllä aika siistiä.

 Passiani ei matkalla kukaan tarkastanut vaikka olin sen suurella vaivalla uusinut.

Paluumatka sujui kahvia maistellen mukavassa seurassa!

Seuraava blogi on tarkoitus tehdä jo muualta, kun tämän matkakertomuksen vaiheet on käyty nyt aika pikkutarkasti läpi.

Kiitos mielenkiinnosta!