Pururata

Asuntoni lähellä sijaitsee pururata jossa on mukavia välietappeja.

Aluksi tulee vastaan erilaisia voimistelutelineitä. 

Ehkä olisi syytä kiertää toisinpäin niin voimistelu ja venyttely tulisi lenkin loppuun.

Tienviitasta selviää pururadan pituus 1,5 km.  Siitä kun jatkan asunnolleni tulee matkaa yhteensä 2.0 km, joka sopii minulle kun kierrän sen kahdesti päivässä.

Vastaan tulee myös lasten leikkikenttä jota kaupunki pitää käyttökunnossa. 

Leikkipaikalla on lähes aina nuoria ihmisiä lasten kanssa.

Siitä kävelen terhakasti ohi. Matkaa kotiin on 10 minuuttia.

Harrastajat ovat tuoneet matkan varrelle runsaasti linnunpönttöjä.

Pururata on auttanut monien ihmisten terveyttä ja tuottanut hyviä urheilutuloksia monille.

Pihakukkasia

Pionit kukkivat kauniisti vain hetken kun rankkasateet tulivat raskaiden kukintojen tuhoksi.

Onneksi valokuva jäi jäljelle.

Tarha-alpi kasvaa ison omenapuun juurella.

On kaunis ja kukkii kauan.

Liljat muodostavat merkittävän osan kukkaisesta keitaastani.

Tässä pensasangervo pensaassa kimalaiset jaksavat juhlia.

Myös luonnonvaraiset kukkaset ovat kauniita katsella. 

Tässä harakankello.

Monivuotiset orvokit kukkivat pitkään.

Harjaneilikat kukkivat siellä täällä.

Kalkkisten viinitila

Poikettiin myös Kalkkisten viinitilalla, jossa jalostusastetta lisäämällä oli saatu tila erittäin tuottavaksi ja se ilman muuta tarjosi myös runsaasti työpaikkoja.

Monien viinilaatujen lisäksi löytyi myös pullotettua oman tilan limonadia. 

Maistui mansikalta!

Tilalla viljeltiin kuulemma herukoita ja ja mansikoita viininvalmistukseen.

Talon nuorekas isäntä esitteli meille tilaansa .

Kauempana näkyi laajoja harson alla olevia viljelyksiä. 

Kuuluiko yrityksen henkeen viljellä myös varhaisperunaa?

Traktoreita laskin ainakin kuusi, jotka olivat liikenteessä.

Tuli mieleen ajatuksia Suomen maataloudesta.

Ehkäpä pitäisi maatilojen erikoistua yhä pidemmälle jalostamaan omia tuotteita ja myös myydä niitä omissa liikkeissä.

Kalkkisten viinitila on hyvä esimerkki.

Verlan tehdasmuseo

 

Verlan tehdasalue on suojeltu maailman perintökohde jossa kävin ystäväni kanssa kevätretkellä.

Kyseessä oli paikka jossa  tehtiin kartonkia varsin  vanhoilla menetelmillä. Esimerkiksi kuivaus tapahtui riiputtamalla kartonkiarkkeja orsilla kuin pyykkiä konsanaan.

Onneksi on ymmärretty säilyttää tämä paikka jälkipolville.
Paikalla oli ryhmille 45 min. mittainen opastettu kierros.

Muutama vuosikymmen sitten tätä rataa myöten vinssattiin vielä tavaraa.

Tehdasmuseossa esiteltiin koko prosessi hierteen valmistamisesta ja puiden kuorimisesta lähtien.

Hiomakivet jotka vielä koristivat pihaa olivat kuin jättiläismäisiä tahkonkiviä.

Vastaavanlainen mutta hieman nykyaikaisempi kartonkitehdas on Ähtärin Vääräkoskella. 

Räkättirastas

Rastaista yleisin on räkättirastas.  Se on muuttolintu ja sopeutuu kaikkiin kesän olosuhteisiin. Luin jostain että rastas on ainoa lintu joka syö myös kotiloetanoita.

Pääasiallisesti se pyytää taidokkaasti kastematoja, kuten kuvassakin näkyy.

Kesän kääntyessä syksyyn räkätit syövät myös monia  puutarhamarjoja. Herukat häipyvät pensaista jo raakileina.

Siksi räkättirastas ei kovin suosittu.

Kotiloetanoita

Kotiloetanat ovat viime vuosina lisääntyneet.

Ne ovat väriltään mustia ja niillä on koti aina mukanaan.

Tämä etana monen kaverinsa kanssa viihtyi isolehtisellä kasvilla, joka oli nimeltään etelän ruttojuuri.

Myös voikukat näyttivät maistuvan.

Kotilon värissäkin oli pieniä eroja.   Sateinen kesä on tarjonnut niille vihantaa ruokaa puutarhurien kauhuksi.

Hämähäkki oikein päin

Tämä ketteräjalkainen elukka löytyi tiskialtaasta, jossa se tuntui erinomaisesti myös viihtyvän. 

Hämähäkit ovat hyödyllisiä eläimiä koska ne osallistuvat innokkaasti vahinkoa tuottavien hyönteisten pyydystämiseen.

Kuvanoton jälkeen hämähäkki pääsi terassille etsimään uusia mielenkiintoisia paikkoja.

 Tämä hämähäkki kantoi muniaan valkoisessa pallossa josta pian syntyy maailmaan kymmeniä pieniä hämähäkkejä lisää.

Pienet aallot jotka kuohuivat järveltä sitä kohti eivät haitanneet lainkaan. Se oli sieltä oppinut varmaan löytämään tuoretta ravintoa.

Hämähäkkejä on ilo kuvata, sillä ne ovat hyvin kehittyneitä pikkuotuksia ja Suomessakin niitä tunnetaan satoja eri lajeja.

Liesranta

Ihan lähellä Töysän rajaa sijaitsee Ähtärin ehkä suosituin uimapaikka. Liesjärven vesi on houkutteleva kirkas pitkälle matala ranta on turvallinen lapsille.

Järven ympärillä olevilla hiekkaharjanteilla kasvaa runsaasti metsää.

Matkaa paikalle on asemalta alle kymmenen kilometriä.

Muistoissani on monet retket näille rannoille.

Pöyhösen ranta

Virtaintien alkupäässä on Ähtärin Ouluveden ylittävä silta.

Kesäinen ilta oli jo pitkällä mutta maisemat ovat iltavalossakin usein hienoja.

Olimme paikassa jossa olin lähes kuusikymmentä vuotta sitten oppinut uimaan.  Taustalla vanha pappila, jossa vieläkin toimii kirkkoherran virasto.

Lähellä uimarantaa on myös veneranta.

Päivän painuessa mailleen vesi oli peilityyni. Muutama hyttynen inisi korvissa, mutta mukavaa tämä Suomen kesä.

Pihaharakat

Minulla on pihassa suuri omenapuu. Sen oksien katveeseen on pihaharakan mukava istua. 

Se on hyvin arka ja sitä on yleensä vaikea valokuvata edes ikkunasta.  

Tässä on pihaharakan poikanen, joka on kuvattu Tamperelaisen ystäväni luona.

 Emo räksätti kovasti lähistöllä kun sitä kuvasin.

Eläinpuiston vapaa-asukit

 Eläinpuiston ympäristössä on runsaasti myös vapaita metsän asukkaita.

Kuva joutsenesta on Kaakkolammelta, joka sijaitsee eläinpuiston yhteydessä.

Tiira pariskunnalla on pieniä poikasia kuvassa, nyt ne ovat jo aika isoja.

Ne asuvat Kaakkolammen pienellä luodolla ja joutuvat puolustamaan koko ajan jälkikasvuaan lokkien hyökkäyksiltä.

Tiirat ovat lokkeja pienempiä, mutta taitavia kalan pyydystäjiä.

Lisäksi on oravia, variksia, korppeja, naakkoja ja  monia muita metsän eläviä.

Kuvassa pörröinen varpunen sattui osumaan kameran linssiin.