Kiitos Marleena!

Sain Marleenalta ihan yllättäen tämän tunnustuksen, josta olen kiitollinen.
Onhan tämä blogien kanssa askarteleminen pitkäjännitteistä työtä kun tekee säännöllisesti ja etsii uusia kuvakohteita.
Minun pitäisi viedä tätä eteenpäin viidelle.
Nyt juuri ei ole tarpeeksi energiaa, mutta koetan muistaa jatkaa vähän myöhemmin.

Karhut heräsivät

Pari päivää ennen näitä kuvia oli tullut tietoa karhujen heräämisestä talviuniltaan.

Pienempi nalle hyväili koko ajan kentällä olevaa isoa kantoa.

Isompi nallekin tuli esiin kolostaan ja katseli vähän maisemia uteliaana.

Jupiter ja Venus

Oikein kunnon harrastajilla on hyvät välineet kuvata avaruutta. 

Minun pieni pokkarini suurentaa 10 kertaa optisesti ja siihen saa lisätä digitaalista suurennusta.

Päätin kokeilla ihan käsivaralla kun taivaalla oli kaksi poikkeuksellisen suurta tähteä näkyvissä.

Otin kymmeniä kuvia joista kaksi parasta olen jättänyt.

Silloin aurinkokuntamme suurin planeetta Jupiter tuli vihreän sisarplaneettamme kanssa samalle linjalla.

Alempana vasemmalla on Venus.

Eläinpuisto-Zoo

Olen kuvannut eläinpuiston eläimiä ja toivottavasti sieltä edelleen
 löytyy uusia kuva-aiheita.  Joskus harmailla ilmoilla huomaa 
miten onneton nykyinen kuvauskalustoni on.
Siihen on tulossa parannusta lähiaikoina.

Eläinpuiston portilla on kieltotaulu koirille.

Tämä ei ole kotieläinpuisto.

Voisi vaan kuvitella mitä ongelmia koirista voisi olla!

Vaatimaton uusi pysäkki on korvannut Inhan aseman. 

Pysäkiltä on vaan lyhyt kävelymatka Zoolandiaan, jossa sitten perillä on karhunkierros yli 3 kilometriä.

Pöllöt pöllöt

Tämä on lajiltaan hiiripöllö. 

 Niitä on kyllä tarhassa useitakin ja luulen niitä löytyvän runsaasti luonnostakin.

Hiiripöllö on pieni ja varmaan vaikea huomata luonnonvaraisessa metsässä.

Tätä sanotaan lehtopöllöksi.  

Sekin on varsin yleinen, mutta maamme luonto on muuttunut lajistoltaan.

Parhaiten tulevat  toimeen ihmisiin sopeutuvat lajit.

Lehtopöllöiltä näyttivät nämäkin. 

 Muistelen niiden istuneen aikaisemminkin ihan samassa paikassa.

Huuhkajat  elävät siellä kolkossa kalliorinteessä.

Tälläkertaa sain aika hyvän kuvan.

Ahmaäidin koti

Ahman pesälle tultaessa oli isoäänisille turisteille kehoitus olla hiljaa, koska ahmaäidille oli hiljakkoin tullut poikasia.

 Yritimme noudattaa ohjetta.  Ahmaäiti oli aika levoton ja kiersi aitaustaan ympäri pysähtymättä.

Muutamaa päivää myöhemmin tilanne oli muuten sama, mutta silloin se etsi uteliaampana kivenkoloja ja lopulta meni takana sijaitsevaan pesäänsä.

Kevään merkit

Tärkeitä keväänmerkkejä tulee koko ajan vauhdilla lisää. Koko ajan on varottava katolta putoavia lumikasoja.

Entä sitten tämä?  +2 oli lämmintä kun huomasin ulkovaraston seinällä tämän sääsken joka vaikutti ihan hyttyseltä.

Ehkä tämä oli  se kuuluisa talvella lentelevä lumisääski?

Hirviaitaus

Sitten tulimme hirviaitaukselle.  Siellä lähellä on myös pihagrilli jossa näytti nuori perhe paistavan makkaroita.

Muutamat hirvet olivat siellä lumen keskellä ruokalevolla, mutta kömpivät laiskasti ylös kun ystäväni kanssa lurkottelimme kameran kanssa.

  Sillä on isot korvat joilla se kuulee kauas ääniä.
Kesämökilläni löytyy usein hirvenjälkiä,
 mutta ne osaavat kiertää ihmisiä taitavasti.

Hirven turpa on hyvin pehmeä. 
Se oli ystävällisen näköinen ja teki mieli tutkia tarkemmin 
mutta en uskaltanut.

Sitten vielä pätkä elävää kuvaa.
  Isoa sarvipäätä emme nähneet ja se oli tietenkin ikävä puute.

Possutarhan naakat

Possutarhan villisiat eivät kovin villejä ole.  Kuitenkin ne ovat 

lähempänä luontoa kuin kesyt siat, joista on tehty tärkeä osa elintarviketeollisuuta.

 Olen maistanut villisian lihaa ja se on mielestäni parempaa kuin sen jalostetulla rotusisarella.

 Sikatarhan asukkailla on täällä hyvät oltavat.

Ainakin siitä päätellen että aitauksen puussa istui tyytyväinen naakkalauma, joka ilmeisesti hyötyi sikojen sikamaisista ruokatavoista.

Tavallaan villisika ei ole enää kovin villi, koska sitä myös erittäin yleisesti tarhataan.

Porot

 Toisella puolen aitausta seisoi iso uros, joka näytti hyvin tietävän arvonsa.

Sen leveät sorkat  olivat kuin pienet lumikengät.

 Nopeasti se haukkasi lunta ja lähti toiselle puolen aitausta, jossa oli huomattavasti siitä pienempiä naaraita.

Sitten vaan syömään lehdettömän näköisiä oksia.

Hyvältä näytti maistuvan ja porot olivat pulskassa kunnossa.

Kultafasaani

Kävin ystäväni kanssa taas vuosilipulla eläinpuistossa. Sää oli osin aurinkoinen, mutta pakkasta oli noin viisi astetta.

Oli rauhallista tehdä tuttavuutta eläinten kanssa, vaikka monet niistäkin lymyilivät piiloissaan.

Uros on häikäisevän kaunis väritykseltään. 

 Naaraskin on kaunis mutta harmaa.

Tästä eläinpuistokierroksemme jatkui.  Matka on noin kolme kilometriä ja valokuvat paranevat sitämukaa kun päivät pitenevät ja tulee enemmän valoa.

Lumen loistoa

Vihdoin muutama päivä aurinkoista. Tien pinta oli jäinen ja liukas.

Pakkastakin oli vähän.

Jossakin etelässä lumet tulevat ja menevät mutta täällä kestävät.

Potkukelkka on hyvä kulkuneuvo täällä.

Kevät onkin monelle hyvin odotettua aikaa.

Siinä on taikaa.

Vaivaisukkoja

Nykyään kun tuntee itsensäkin jo vaivaiseksi niin sopinee aiheeksi blogiin näin keväisenä aamuna vaivaisukot.Vaivaisukkoja kerrotaan löytyvän Suomesta noin 130 eri kirkosta.Ylimmäinen on Lehtimäen kirkolta.

Tämä toinen on Alajärveltä.  
Vaikka Alajärveen  se Lehtimäki myös nykyään kuuluu.

Vaivaisukkoja löytyy monenlaisia. Tässä Kaustisen ukko, jolla on tavallisuudesta poiketen ehjät jalat ja kädet.

Kärsämäen vaivaisukko on aika rampa, mutta maailmanmiehen näköinen.