Kesämökkini

Olen jo kertonutkin, että kesämökkini on vanha maalaistalo, sitä ei kannata korjata enempää

kuin, että jatkaa asumista. Muutamiin huoneisiin olen laittanut uudet lattiat. Muuten on aito vanha maalaismiljöö säilynyt. Kuvassa näkymä päätyikkunasta, jossa kauniit horsmankukkaset huojuvat vienossa kesätuulessa, ja ne luovat oman ainoalaatuisen tunnelmansa.
Tämä on pikkuaitta, joka oli joinakin kesinä nukkumapaikkani myöhään syksyllä.

Edessä on punainen aitta. Siinäkin oli toinen pää nukkumista varten. Toinen puoli oli viljavarastona.

Noin kaksikymmentävuotta sitten istutin talon päätyyn tämän Terijoen salavan.

pian varmaan sitä täytyisi leikata kovalla kädellä.

Mäen alapuolella on tämä saunarakennus. Se on yhä kovassa käytössä, vaikka pesuvesi onkin haettava kaukaa kantamalla.

Linnunpesät

Pidän paljon linnuista ja seuraan niiden elämää. Nämä pikkulinnut asuvat mökilläni marjapensaissa.
Kumpikin pesä tuli esiin kun niitin horsmia pensaiden ympäriltä. Luonnollisesti linnut saivat jatkaa perhe-elämäänsä ja horsman niitto keskeytyi.
Lajimääritystä en pesien perusteella osannut tehdä.

Poikettiin Paavon luona

Paavolla on vielä paljon läheisemmät siteet Vääräkoskeen kuin Minulla. Hänen Isänsä toimi Vääräkosken myllärinä. Tarkemmin en tiedä mihin asti mylly pyöri, jos saan kommentti -

tietoa niin, täydennän tekstiä. Myöhemmin Paavo on ostanut ihan tehtaan kupeesta tämän talon ja kunnostellut sitä.
He ovat entisiä koulukavereitani Paavo ja Hannu molemmat minusta vuoden nuorempia.

Tässäkin talossa asui eräs koulukaveri, joka oli hiljattain kuollut. Hiljainen on kylän raitti Vääräkoskella.

Vääräkosken tehdas

Vääräkosken kartonkitehtaan perusti 1898 G.A. Lönnqvist, ja se toimi kartongintuottajana tasan sata vuotta, kun 1989 se ajautui vararikkoon. Tehdas valmisti ruskeaa pinkopahvia ja

valkaistua Vääräkosken kartonkia käytettiin mm. klubi tupakka-askien rasioihin. Minäkin kävin hakemassa A 4 kokoisia piirustuspahveja monta kertaa. Tehdas oli merkittävä työllistäjä. Siellä oli enimmillään yli 60 työntekijää, ja välillinen vaikutus teki Vääräkosken kylästä lähes vauraan.

Taustalla näkyvät Vääräkosken tehtaan rakennukset alajuoksulta päin. Uuden turbiinin asennukseen on kuulunut alajuoksun ruoppaus.

Tässä saunassakin olen joskus saunonut. Se oli tehtaan henkilökunnan käytössä, mutta myöhemmin kyläyhdistys on sitä kunnostanut.

Alajuoksulla veden pintaa on mielestäni selvästi alennettu. Ehkä näin saadaan enemmän koskesta irti energiaa. Kävelysilta on kiitoksen arvoinen asia.


Vanhassa uomassa on vielä rakennus, jonka etu puolella oli turbiini ja takapuolella mylly.

Tehtaan rakennukset avat suojelupäätöksen alaisia, tässä sijaitsi kunnossapidon puoli. Alkuperäinen tarkoitus upealle rakennukselle on tuntematon.

Yläjuoksulla on edelleen yksinkertaisella lankkumenetelmällä säädelty pato.

Vanha uoma on lähes tyhjillään, mutta tarvittaessa sitä myöten voi yhä ohjata vettä.

Nämä olivat niitä lapsuuteni onkimaisemia. Monenlaiset kalat nousivat ylös. Taustalla heti mutkan takana on Kaijan silta.

Kartongin kuivauskone sijaitsi tässä matalassa osassa rakennusta.

Vanhaa Lamminperää

Päätettiin pikkuserkkuni Hannun kanssa käydä katsastamassa vanhaa lapsuutemme kylämaisemaa. Hannu oli viettämässä kesää Suomessa, vaikka hän nykyisin asuu vakinaisesti Ruotsissa. Tässä on Lamminperän Kallen ja Maijan talo.

Maisema on monella tavoin entinen. Talon vuoraukset on poistettu ja kuisti puuttuu.

Ulkorakennuskin on säilynyt entisellään. Edessä olevan pihlajan vieressä oli kaksipuolinen keinu, jossa usein istuttiin.

Tätä taloa on kunnostettu monta kertaa. Sen rakensi Äitini serkku silloin kun olin vielä tikkukaramelli ikäinen.

Lamminperän vanha saunakin on edelleen pystyssä. Lähempää emme kurkkineet, mutta kunnostajaa tähänkin kaivattaisiin.

Tämä on sitten moneen kertaan kunnostettu ja väriään vaihtanut Aukustin talo. Sukulaisista siinä kuulemma olisi asunut viimeksi Erkin tytär Leena. Otin vaan kuvan, mutta emme olleet nykyisten asukkaiden kanssa puheissa.

Hannun kotitalo paloi muutama vuosi sitten. Paikalle on jo kasvanut rehevää ruohoa, eikä vastapäätä oleva lapsuuden kotini puiden läpi enää näy.

Hannun lapsuuden kodista viimeinen rakennus on tässä. Maisema on paljolti muuttunut myös siksi, että talo jäi aikoinaan kahden tien väliselle kannakselle. Takana kulkee iso tie, mutta varmaan näille paikoille vielä jotain uutta on tulossa.

Vanha keinu saa olla ohikulkijoilta rauhassa, vain tuuli sitä keinuttaa hiljaa.

Mökin raitti

Mökilleni johtavan tien vieressä on vanha ränsistynyt heinälato. Taustalla oli iso suolle kuokittu kytö, joka nykyisin on istutettu kuuselle, ja taimikko on jo kolme metriä korkeata näremetsää.
Suon takana oli jylhää ikimetsää, joka tämänhetkisen tyylin mukaan on hakattu pois, ja juuretkin on otettu käyttöön.

Hakkuuaukion yläpuolella huuteli kaksi haukkaa.

Läheisellä tiellä oli näkyvissä haukkojen ruokailupaikka. Räkättirastas oli saanut kokea kovan kohtalon.

Mökkini on vanha maalaistalo lähes erämaa olosuhteissa. Metsien hakkuu ympäristössä on kurittanut luontoa, mutta elämä jatkuu.

Ötököitä ruusuissa

Kuparikuoriainen ja sarvijäärä ovat valinneet viereiset ruokapaikat.
Kukkakärpästen monilukuinen joukko vieraili innokkaasti paikalla.

Hiljainen tuuli huojutteli oksaa Suomen suvessa.

Kukkakärpänen suunnitteli jo uutta ruokapaikkaa.

Kas olisiko tämä albiinokimalainen?

Pian oli taas päivä ohitse, ja kimalaiset visusti pesissään.

Autokolari

Edessä näkyi outoa liikettä ja ambulanssi. Sivutiellä oli paloautokin.Toisella puolella oli kaksi vaurioitunutta ajoneuvoa. Tuskin sentään mitään pahempaa oli tapahtunut.

Pirunpesä

Speden muistomerkki Pirunpesällä.

Poikkesimme paluumatkalla Pirunpesällä, se on kalliosta löydetty irtomaata täynnä ollut onkalo, jota takavuosina alettiin tyhjentää. Spede Pasasen johdolla siitä tehtiin vieläkin toiminnassa oleva matkailukohde. Paikalla oli myös pieni matkamuistomyymälä, ja nuori opastava kaveri peri viiden euron pääsymaksun.
Monttu on 24 metriä syvä, ja sinne kavuttiin metallisia portaita myöten. Huomasi miten ilma viileni alaspäin mennessä, mutta sammakot viihtyivät mainiosti kosteassa hämärässä.


Näkymä ylhäältä alaspäin montun päällä olevalta ulokkeelta. Alhaalla olevasta lätäköstä kuvastuu taivas.

Veli kiipesi tyttärensä kanssa maakummulle, joka muodostui onkalosta poistetusta maa-aineksesta.

Minä kiipesin vieressä olevaan näkötorniin veljenpojan seuraksi.

Tässä lähempiä tietoja paikalle Spede Pasasesta tehdyssä muistomerkissä.

Paikka oli muutenkin luonnonkaunista kalliota. Teimme pitkän kävelyretken, ja kallio oli kuin asfalttia.

Tässä luolassa kerrottiin olleen joskus asukkaana erään erakon. Luola oli itseasiassa matala kivenkolo, jossa olisi varmasti pystynyt hyvin nukkumaan.

Saattokulkue

Lähdimme saattokulkueena Koskuelle, toteutimme Äitimme viimeistä toivetta päästä sinne Isän viereen pitkästä aikaa.

Koskuen seurakuntatalon pihassa oli kauniisti hoidettu kukkamaa.

Aleksi pestautui kanttorin apulaiseksi.

Koskuen kirkko on vanha, mutta kaunis kyläkirkko.

Sen pihasta on suora näköyhteys Koskutjärvelle.