tiistai 19. heinäkuuta 2016

Taiteiden talo


Olen jo aikaisemmin kertonut taiteellisista serkuistani, jotka aina tilaisuuden tullen muovailevat uusia naamoja ja jokaiseen mahdolliseen paikkaan he asettavat silmiä,  neniä, suita ja muita ihmeellisyyksiä.


Tämä linnunpetätin todella karkoittaa rastaat marjapensaista ja siinä ohessa muutkin rosvot häipyvät alueelta.


Venerantaankin on ilmestynyt rantavahti, 
joka pelottelee mahdolliset pahantekijät toisille järville.


Tämä pöllö kannonnokassa  ei ole niin paha kuin näyttää.
Pöllöhän symbolisoi myös viisautta.


Aina löytyy linnuille syötävää.


Portaillakin seisoo kipsinen ukkeli koristamassa kulkureittiä.


Talossa on myös vanha hyvin säilynyt riihi.
Serkkuni halusivat esitellä myös siellä olevaa taidetta.




Seinällä oli vanhoja  pelottavannäköisiä maalauksia.

Tässä lienee kaksi ruumisautoa törmännyt pahasti yhteen.
 Sopii kyllä hyvin aikaan jossa elämme.

Poistun riihestä ja taiteiden talosta  hiljaisin miettein.
Olivat minulle jo ennenkin tuttuja.
Serkkuni ovat taiteilijoita mutta kohtalaisen mukavaa väkeä...




perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannus


Juhannus on juhla ja minullekin juna toi ystävän tänne sitä viettämään.


Englanti päätti erota eurosta,
mutta elämä Euroopassa jatkuu kuten ennenkin.
Näin uskon.


Vääräkosken tehtaan vanhalla korjauspajalla oli taidenäyttely.
Olimme vähän myöhässä sillä ovet olivat kiinni.


Mutta paikka on kaunis ja seinätkin  pursuavat elämää!


Kukkaset kukkivat kauneimmillaan.


Pian on Juhannus ohitse ja taas loppukesän uudet kukkaset puhkeavat.
Etelän ystäväni palaa junalla takaisin kotiinsa ja koittaa arki.




torstai 23. kesäkuuta 2016

Lupiinit


Lupiinit olivat ennen puutarhojen kauneimpia koristeita.
Kauniita ne ovat vieläkin,
mutta kun ovat vieraslaji ja lisääntyneet teiden varsille jo ihan harmiksi asti!


Usein kuitenkin pysähdyn niitä kuvaamaan.


Kimalaiset pörräävät niiden kukissa ja liikkuvat terhakkaasti kukasta kukkaan.


Usein ne saavat kasvaa tien varsilla täyteen kukkaan ja pudottaa siemenensä.
Lupiinit ovat kuitenkin tosiaan kauniita kukkia.



keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kuvia pihastani


Raparperi omenapuun juurella kasvaa jälleen kun kastelen sitä lähes joka päivä.
Keväällä se sai myös annoksen kanankakkaa.


Voikukat ovat pienen puutarhani kaunistus ja samalla kauhistus.

Tätä ruusua leikkasin reippaasti toissa syksynä.
Viime kesänä ei tullut kukkia lainkaan,
 mutta nyt niitä riittää.


 Myös monet vieraat käyvät visertämässä ikkunani takana.
Punatulkut ovat erityisen viehättäviä.


 Myös oravat käyvät joskus.
Niille tarjoilen pieniä makupaloja.


Lajiluettelo on toki runsaampi.
Siihen kuuluvat esimerkiksi myös siilit ja harakat
vaikka niistä ei nyt ole uusia kuvia.





sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Ison-nevan korpi


Samalla suunnalla oli myös vanha kytö,
 jota nimitettiin Isonnevan korveksi.
Päätimme serkkuni kanssa käydä myös siellä, 
koska se sijaitsi lähellä vallihautoja.


Rehevässä korvessa kasvoi myös tuoksuvan kauniita suopursuja!


Luonto eli täällä elämäänsä kuin kääpä kannossa.


Saavuimme serkkuni kanssa vihdoin perille.
Pellon reunassa oli tähystyspaikka mahdollisia hirvi ja peurajahtien varalta.


Tämä laite oli varmaan tarkoitettu paikallisille ketuille.


Pellon kuivaneessa savessa näkyi ison koiraeläimen jälkiä.
Ei ollut susi, vaan paikallisen eräharrastajan iso koira.
Näin arveltiin.


Tapsa serkkuni käveli pellon takareunaan jossa virtasi ennen puro.
Siinä oli aina virtaava raikas vesi jota sai juoda.
Tämä oli 60- vuotta sitten,
mitenkä lienee nyt?



tiistai 14. kesäkuuta 2016

Ähtärin vallihaudat




Olen muistanut lapsuudestani nämä mahtavat juoksuhautarakennelmat jotka sijaitsivat vanhempieni omistaman kytöalueen lähellä.
Yli sata vuotta sitten tsaarin sodanjohto arveli tämän alueen  olevan  hyvin tärkeä.
Vallihautoja on eniten Törönmäellä,

 jota olen jo kuvannutkin ja täällä Isonnevan korvessa niitä on vähän pienemmällä alueella,
mutta ne ovat isoja ja näyttäviä rakennelmia.

Alueen historiasta kiinnostunut serkkuni laskeutui hautaan,
 että valokuvasta voisi nähdä sen koon.

Hänellä oli myös jonkinlainen kartta alueesta.

 Mitähän näistä montuista löytyisi metallinetsimellä?
Minkälaisissa oloissa täällä työskentelivät venäläiset vangit,
joita oli täällä muistitiedon mukaan töissä?



Koko ajan  pyörii päässä enemmään kysymyksiä joihin ei ole vastauksia.
Toivottavasti alue saa olla rauhassa historiantutkijoille.


Montut ovat sammaloituneet ja ikäänkuin pienentyneet niistä ajoista jolloin niitä pikkupoikana ihmettelin  noin 60 vuotta sitten.


Nämä vallihaudat eivät milloinkaan joutuneet sotilaalliseen käyttöön.
Venäjän tsaari Nikolai II syöstiin vallasta ja Suomi itsenäistyi.
Sodat sodittiin muualla,
mutta sotien jäljet jäivät tännekin!



tiistai 31. toukokuuta 2016

Särkänlahden lintutorni


Ajoin myös Vääräkosken entiselle koululle jossa olin aloittanut 63 vuotta sitten kouluopintoni.
Huomioni kiinnittyi tienviittaan joka suuntasi koulun vieritse Ouluveden rantaan.

Koulua ei ole enää aikoihin ollut, koska se aikoinaan paloi.
Koulun asuntolassa edelleen on kuitenkin asukkaita ja ulkorakennus on yhä olemassa,
mutta on pahasti rappeutunut ja purkukunnossa.


Siellähän se lintutorni jo häämöitti puiden seasta!


Maisemat Ouluvedelle olivat upeat!
Lintuja vaan ei sattunut näkymään.



Aika on jo hapertanut huolella tehtyä tornia.
Uskalsin kuitenkin juuri nousta varovaisesti ylös ja kauan sitten kaiteeseen nojailinkin.

Tässäköhän on se Särkänlahti?
Vai onko se niemen toisella puolella?
Rantapuiden takaa näkyivät alueen peltoviljelykset ja linnunlauluakin kuulin!




maanantai 30. toukokuuta 2016

Uittoniementien veneranta


Käännyin Uittoniemen tielle.  
Oikealla puolella oli laaja hakkuuaukio ja Väkkärämäen alareunasta maasto muuttui reheväksi koivikoksi.
  Sitten tuli luonnonkaunis paikka joka on se yllämainittu veneranta.


Pilvet kuvastuivat tyyneen vedenpintaan. 
 Oli aurinkoinen ja lämmin päivä.


Tästä alkaa Vääräkosken jokiuoma.
Se johtaa vettä Ouluvedestä Perännejärven suuntaan mutkitellen ja matkalla on myös voimalaitos joka tuottaa sähköä.


Tässäkin oli mielestäni ennen peltoaukea.  Siitä ei näe enää muita merkkejä kuin koivikon kiviaidat ja pienet ojat.


Taempana on entisen maatalon tilalle rakennettu äveriään näköisiä kesämökkejä.
Paikka ei ole ollenkaan hullumpi.
Maasto on rehevää ja Ouluvedessä on runsaasti kalaa!