keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Susivuosi


Kävin tänään ystäväni kanssa eläinpuistossa. 
 Oli viimeinen tilaisuus käyttää vuosilippua.


Näin keskitalvella eläinpuisto on hyvin hiljainen paikka.
Sudet tosin kiersivät rinkiä aitauksessaan ja hölkkäsivät pienen yleisön ohitse yhä uudelleen.


Lopulta eräs vanhempi susipappa tai mummo kyllästyi ja kipusi pienen katoksen päälle huilaamaan.


Kirjoitin otsikoksi "Susivuosi" kun asiaa susista puitiin lehdistössä kovin kiihkomielisesti.
Olen itse susien puolella, mutta ymmärrän kyllä sen että ihminenkin pelkää niitä lastensa ja kotieläintensä takia.
Susi on peto, mutta sille varmaan löytyy tilaa Suomen erämaista.


Eläinpuiston sudet ovat hyvinruokittuja ja kauniita.
Kierroksen loppumatkasta kuulimme ihan oikeata sudenulvontaa.


Lopuksi toivotan kaikille seuraajilleni:
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Juurakkometsän tarina


Lähtiessäni tutkimaan Törön mäkirinnettä tarkemmin häiritsee matkaani jo alkutaipaleella tämä metallinen, kallioon lujasti upotettu risti?
Mikähän on tämän tarkoitus?
Isompien teiden varsilla on tällaisia ristejä  muistomerkkeinä vuosien varrella tapahtuneista onnettomuuksista.
Tämä risteys on niin  pieni, että auton alle olisi voinut jäädä esimerkiksi kissa tai koira?

Ilta-aurinko paistoi jo aika matalalla, joten nyt olikin hyvä hetki kuvata isoja puiden runkoja niiden tyvestä.
Törön mäessä on kilometrikaupalla sata vuotta sitten rakennettuja juoksuhautoja, joiden reunoilta jo kasvaa jykeviä puita.


Venäjän tsaari uskoi liittotuneiden kykenevän maihinnousuun ja ryhtyi rakennuttamaan noin sadan kilometrin etäisyydelle meren rannasta massiivista linnoitusta.
Jälkiä tästä linnoitusalueesta on runsaasti muuallakin Ähtärissä.


Sota ei sitten ihan niin mennytkään kuin tsaari oli suunnitellut.
Törönmäen juoksuhaudat, varastot ja korsut jäivät kokonaan ilman käyttöä.
Tsaarikin menetti virkansa ja uudenlaiset  tapahtumat yllättivät tsaarin ja hänen neuvonantajansa.


Vallankumouksen pyörteissä Suomikin itsenäistyi ja kansalaissodan melskeet eivät yltäneet Ähtäriin juurikaan.
Vaikka Tuomarniemen sotaintoiset johtajat teloittivat täälläkin ison joukon paikallisia torppareita.


Mutta rinteillä kasvavat puut ja juurakot kertovat elävästi tämän kaiken.
Sata vuotta näkyy sammaleena alueelle  rakennettuna uutena asutuksena.
Yritämme kuitenkin yhdessä säilyttää tätä luonnossa  näkyvää vanhaa tarinaa.


Tässäkin valtava koivu kasvaa juoksuhaudan pohjalta.
Se ponnistaa jäkäläisen runkonsa avulla yhä ylöspäin!
Vieressä on valaistu ja hyvin hoidettu pururata, jossa paikalliset keski-ikäiset, nuoret ja vanhat ihmiset kuntoilevat innokkaasti.


On näitä puita jo vähän kaadettu poiskin.
Muuten ihmisten viihtyisyys olisi uhattuna.
Toivottavasti kuitenkin alueen historiallinen merkitys tutkittaisiin yhä paremmin ja säilytettäisiin tuleville sukupolville nähtävyytenä.


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Pakkasyön jälkeen


Yö oli lokakuun alkaessa vähän kylmä.
Autojen ikkunat olivat paksussa jäässä ja nurmikko valkoisen kuuran peitossa.

Pihan luonto ei kuitenkaan vielä häiriintynyt.
Aroniamarjat näyttivät yhä herkullisilta, varsinkin kun jääkaapissani on purkillinen juuri tästä pensaasta kerättyä hilloa.
Kiitos energisten naapurien!


Nämä ruusunmarjat taas löytyvät sisäpihaltani.
Nekin vaan tykkäävät pikkupakkasesta.
Niiden vitamiinit ovat aina jääneet keräämättä talteen.
Voisi niistä kuivattaa helposti esimerkiksi teetä syksyn flunssan varalle.

Pihamme on nyt tosi kaunis kun se kylpee aamuauringon säteilyssä!


Vaan pieniä pakkashelmiä näkyi yhä puiden lehdillä.


 Lähipäivinä varmaan puut tiputtavat yhä enemmän lehtiä ja pihan ahkerat ihmiset ryhtyvät ankaraan työhön.
Lopulta ne päätyvät muovisäkeissä vietynä paikalliseen jätteenkeräyspisteeseen.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Pihlajapolku


Kerran jo tein tarinaa pihlajista, mutta kerran kävelyretkellä myöhemmin tuli taas otettua uusia kuvia.
Pihlajat ovat vieläkin mahtavassa väriloistossa ja niitä kannattaa kuvata.
Ne ovat pohjoisesta palaavien lintujen ruoka-aitta ja pian tämä kauneus muuttuu silmissämme saapuvan vuodenajan mukaiseksi.


Usein jouduin polulla pysähtymään syyssuven viimeistä kauneutta kuvaamaan ja ihastelemaan.


Lähes jokaisella ihmisellä on muistoja kotipihlajasta.
Keväällä sen tuoksuvat kukkaset huumaavat ja tuovat meille kesän!


Tämä pieni pihlaja ei vielä ole kasvattanut marjoja, 
mutta siitä kasvaa suuri.



lauantai 27. syyskuuta 2014

Kylänraitilla


Myrskyisen ja sateisen yön jälkeen päivä valkeni. 
Pilvet väistyivät ja lämmintäkin näytti vielä tulevan.


Oli sopiva aamu lähteä pienelle kävelylle.
Kuntoakin oli syytä hieman kohentaa, joka lähiaikojen sairauden myötä on pahasti rapistunut.
Nitropurkki sujahti varmuuden vuoksi taskuun.


Tämä on sitä minun lähialueen kylänraittia, joka tulee aina vaan tutummaksi.
Onneksi taivas ja pilvien väri vaihtelevat.


Oli hyvä mieli kun oli kevyt kävellä ja nitrot saivat olla edelleen taskussa.


Tässä pieni pala Törön mäkeä, joka edustaa hyvin tyypillistä maisemaa täällä.


Risteyspaikoissa löytyy peilejä turvaamaan liikennettä.


Tuulen riepottama vaahteranlehti on lopulta pysähtynyt kotiportaalleni.
Mukava syyspäivä tänään! 

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Syystuokio mökillä


Tuli siinä poikettua mökilläkin, kun oli aurinkoinen päivä.
Kaikki oli mukavasti paikoillaan.  Ruoho oli vielä märkää ja tuuheaa.


Pienet ja mukavat koivut ovat vuosien saatossa kasvaneet harmillisen suuriksi.
Ikivanha aitta on jäänyt pahasti niiden katveeseen.


Metsän laidassa nämä keltaiset pitkävartiset kukkaset rehottavat yhä villisti!


Vielä viimeinen silmäys pihaan ja uskollinen Nissan Primeda surahtaa käyntiin.
Tie mökiltä maantielle on huonossa kunnossa, mutta siihen olen jo tottunut.


tiistai 16. syyskuuta 2014

Huurteinen aamu


 Aamulla katsoin ikkunasta ja huomasin taivaalla mielenkiintoisia pilviä.
Pieni pilvimuodostelma oli mukavasti kehittynyt nousevan auringon edustalle.
Nopeasti siis housut jalkaan ja pihalle kuvaamaan!
Kello oli 7.30.


Samaan aikaan mollotteli jo taivaalla tasapuolikas kuu!


Normaali aamu kotipihassa.  Naapurinmies tuli paikalle ja totesi:
"Huurteinen aamu."


Auton takaikkuna olikin reilusti jäässä,
kas kun naapuri huomasi!


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Pihlajanmarjoja


Syyskuun puoliväli lähestyy ja varjot taas pitenevät syksyn saapuessa.


Pihlajanmarjat kukoistavat jälleen värikkäinä ja runsaina terttuina!


Ah tätä maisemaa! Miten se onkaan kaunis pensaineen ja poutapilvineen!


Elokuussa olin kovasti sairas ja koko vuoden mittaan olen joutunut olemaan noin kymmenen kertaa sairaalassa. 
En ole menettänyt toivoani kuitenkaan.
Heti ja aina kun tulee parempia päiviä haluan tervehtiä teitä jotka olette jaksaneet seurata blogiani!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Päivän luontokuvat


Tänään oli vähän pilvinen päivä.  Paikoitellen satoi vettäkin kuulemma runsaasti.
Istuin pihakeinussa, jossa on muovinen vedenpitävä kate yläpuolella suojana.
Miten tämä kuorietana on sinne noussut
ihmettelen ja valokuvaan ihmettä.



Kuvasin innokkaasti, mutta usein nämä makrokuvat tarkentuvat väärin.
Täytyy rohkeasti vaan ottaa huonot kuvat  pois ja sitten ihailla tuloksia.


Kimalaisia on suuria ja pieniä.
Ne ovat poikkeuksellisen akressiivisen tuntuisia, mutta niitä ei silti kannata pelätä. 
Ne liikkuvat ahkerasti ja niitä on vaikea kuvata.



Tarina alkoi kuorietanasta keinussa.
Talon etupuolella kasvaa keltaisia unikoita,
 joissa nämä taloa kantavat nilviäiset nautiskelevat  huumeitaan.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Seinäjoen keskussairaala


Ähtäriläisyys näkyy Seinäjoella tässä näyttävässä taideteoksessa, 
jonka on tehnyt taiteilijaprofessori Eero Hiironen.


Jouduin vakavan sairauden takia olemaan keväällä täällä useaan otteeseen huonokuntoisena potilaana.
Nyt näyttää siltä kuin olisin ainakin tilapäisesti pääsemässä voitolle.


Kuva on sairaalan vanhan puolen edustalta.
Toinen potilas toista siinä auttelee.


Sisään tullessa ei kukaan voi eksyä.
Kaikki on hyvin opastettu, 
mutta jos kuitenkin eksyy niin aina kysyä ja apu löytyy!


Aulassa oli iso peili jossa saattoi kuvata itseään.
Kävelin käytävillä aina kun oli mahdollista ja käytäviä kyllä riitti.


Monia uusia tuttavuuksia syntyi kevään kuluessa.
Toivottomia sairauksia on nykyään harvoin.
Aina voi jotain yrittää tehdä.


Etelä-Pohjanmaan asukkaille on tämä paikka jo tuttu, 
mutta lopulta kuitenkin vain väliaikainen pysäkki,
 josta jatketaan suuntaan tai toiseen.