torstai 30. heinäkuuta 2009

Kyllikki Saaren suohauta

Minulle tuli tilaisuus pysähtyä paikalle, joka on koko elämäni ajan ollut selvittämätön arvoitus. Kyllikki Saaren raaka murha on ravistellut koko kansakuntaa, ja aiheuttanut kerta toisensa jälkeen kohutarinoita lehdistössä.
Paikalle johti tuhansien ihmisten tallaama kivinen polku.

Tie johti koko ajan ylöspäin, ja ajattelin miten tästä voi löytyä myös suomaastoa. Matkaa kertyi ehkä noin 300-400 metriä.


Kuparilaatalla on tiedot tapahtumasta.



Paikalle on tehty muistomerkki, ja näyttää siltä kuin joku vaihtaisi kukkaset säännöllisin väliajoin.





8 kommenttia:

Unelma kirjoitti...

Tuo murheellinen tapaus on jäänyt minunkin mieleeni. Mahtaneeko syyllistä koskaan löytyä?

Hanna kirjoitti...

Jotenkin riipaisi sydämestä tämä kuvasarja...

suloensio kirjoitti...

Olihan se jännittävää kävellä tuota polkua, josta oli puhuttu niin paljon.

Anonyymi kirjoitti...

En ole koskaan käynyt Isojoella. Olen lukenut lehdistä ja netistä kaikenlaisia teorioita. En usko, että totuus koskaan tulee ilmi. On kaikenlaisia auton alle jäämisteorioita, mutta monikaan ei usko minkään niistä olevan totta. Mistä he voivat tietää. Joku vanha mies joka on ollut Honkajoen turvesuolla olisi minun mielestäni voinut olla syyllinen.Olen sitä mieltä että tekijä on kuollut.

Anonyymi kirjoitti...

Asuin lapsuuttani Honkajoella ja muistan, kuinka myllyreissulla isäpuoleni kanssa kohtasimme jatkuvan ihmisvirran, eri ajoneuvoin. Menivät Kyllikin hautaustilaisuuteen Isojoelle.

Vanhempani kertoivat, että meille tuli tunnettu saarnamies suoraan Kyllikin kodista ja kertoi kummia... Kyllikin äiti oli hänelle näyttänyt tytön Raamattua, minkä välissä oli lappuja. Mm. sellainen, että "elämä on kovaa, kun pappikin uhkaa" ja "voisiko kuolemakaan tuoda helpotusta".

Kun nyt olemme noita pedofililatietoja kirkon liikkeiden piiristä nähneet, herää kysymyksiä...

suloensio kirjoitti...

Anonyymi
Teoriasi tuntui mielenkiintoiselta. Aika tulee hautaamaan asioiden taustat, mutta tapahtumalla on jokin raadollinen todellisuus. Polku tuntui senverran pitkältä että sekin herätti ajatuksia.

Marko Luomala kirjoitti...

Jotenkin kun tätä luki niin jotenkin tuli sellainen ikävä tunne... Mutta tuolla olisi kyllä joskus mielenkiintoinen käydä.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka olin viisivuotias tapahtumaaikana, muistan hyvin,kun asiasta puhuttiin.