tiistai 30. kesäkuuta 2015

Pyöräilyä lähimaastossa


Edellisvuoden rajun sairastelun jälkeen olen hiljakseen toipunut lähes aikaisempaan kuntoon.
Kilot ovat palautuneet entiselleen.
Kuntoohjelmaani on kuulunut näin kesä-aikaan pyöräily.
Välillä olen pysähdellyt kuvaamaan maisemia tästä lähimaastosta.

Lupiinit rehoittavat tienpenkoilla.
Ne ovat vihattu rikkaruoho ja vieraslaji,
mutta kauniskukkainen ihanuus.


Retken varrelle sattuu paikallisen yrittäjän tuotantohalli.


Entinen iso rautakauppa on siirtynyt toisaalle ja myy nyt veneitä.
Veneet ovatkin paikkakunnallamme melkoinen bisnes!


Siitä se matka jatkuu.
Vielä riittää ylämäkeä.
Se tekee hyvää lihaksille jaloissa,
 jotka ovat jo valmiiksi hapoilla!



lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kesäkukkia ja amppeli


Kesän saapuessa tuoksuvat syreenit lopulta puhkesivat kukkaan reilusti myöhässä.


Sinistä loistoa takapihalle toi tämänkaltaiset kaunottaret.


Ja tietenkin lemmikit.

Heti juhannuksen jälkeen kauppiaat ja kasvihuoneet myyvät kukkia tarjouksella.


Tämä hieno amppeli löytyi paikalliselta kasvihuoneyrittäjältä  puolella hinnalla.


Nämä taas olivat rautakaupan puutarha osastolta alle euron kappale.


Kauniit samettiruusut joutuivat makuuhuoneeni ikkunan alle seinän viereen.


Orvokit maksoivat 50 centtiä kappale.
Kesä lämpiää vauhdilla ja kukkaset ehtivät kaunistaa maisemaa vielä monta kuukautta!



perjantai 19. kesäkuuta 2015

Pikkuvarpunen


Pikkuvarpunen  (Fringilla montanus) on kaikkein nopeimmin yleistyvä varpusten alalaji.
Se on tavallisesta varpusesta poikkeavasti kololintu ja on hyötynyt ihmisten halusta rakentaa lisää pesimäpönttöjä ympäristöönsä. 


Se on erittäin moniruokainen.  Hyvin monet ihmisen hylkäämät tähteet toreilla ja turuilla kelpaavat sille ravinnoksi.


Päinvastoin kuin monet muut linnut se osaa siivota ja sisustaa hyvin oman pesänsä.


Sen poikaset lähtevät pesäpöntöstä täysin lentotaitoisina,
vaikka emo niitä vielä jonkin aikaa tarkkailee ja ruokkii.



Pikkuvarpuset ovat tehokkaita ja nälkäisiä hyönteissyöjiä, mutta helposti ne tottuvat myös talipalloihin .


Ne ovat taitavia lentäjiä, mutta joskus nuoret yksilöt törmäilevät ikkunoihin.
Pörröisten pikkuvarpusten touhuja on mukava seurata!



tiistai 16. kesäkuuta 2015

Sinitiainen


Lintulaudan asukkaista pienikokoisimpia ovat sinitiaiset,
 mutta ne ovat ketteriä ja toimeliaita touhuajia.


Minulla on kaksi innokasta sinitiaista usein takapihan ruokintapaikalla.
 Niillä on lähellä ilmeisesti pesä ja poikaset joita ne ruokkivat.
Kevät on ollut kylmä ja moni ruokintapaikka on tyhjentynyt ennen aikojaan,
koska uskotaan ravintoa jo löytyvän riittävästi luonnosta.
Hyönteiset ovat kuitenkin olleet vähän myöhässä ja takapihallani on ollut kovasti liikennettä.


Sitten olen istahtanut terassille kameran kanssa.  Sinitiaiset ja pikkuvarpuset ovat rohkeita ja pelottomia.


Käpytikka kurkistelee puun takaa ja lentää heti pois kun näkee kameran ja harakat pysyvät kokonaan poissa.


Sinitiainen on kaunis monivärinen viehättävä vipeltäjä jonka ketteriä liikkeitä on mukava tarkkailla. 
Kesä on kuitenkin jo niin pitkällä, että odotan niiden hankkivan itse terveellistä ravintoa luonnosta.
Vai ovatko ne ehkä "laitostuneet" helppoon elämään?



torstai 11. kesäkuuta 2015

Omenapuu kukkii


Minulla kasvaa pihassa iso omenapuu. 
 Joka kevät kutsuu mehiläisiä ja muita pölyttäjähyönteisiä kokonaisen armeijan luokseen puhkeamalla valtavaan kukkaloistoon.



Tämä näytelmä kestää vain muutaman päivän.  Sitten sen kukat tippuvat ympäristöön  valkoisena mattona.


Nyt juuri kukat ovat kauneimmillaan.


Paikoin saattaa olla vielä nuppujakin.


Omenapuu edustaa romantiikkaa, elämää ja kauneutta.
Siitä kirjoitetaan runoja ja moni rakkaus on syttynyt omenapuun varjossa.



lauantai 6. kesäkuuta 2015

Talviruokintaa kesällä


Olisikohan tässäkin asiassa vaikuttanut kysynnän ja tarjonnan laki?
Minulla oli koko talven samat linnunruoat tarjolla, mutta ainoastaan harakat ymmärsivät enimmäkseen poiketa aterialla.
Nyt keväällä tilanne on muuttunut.  Tulee monia lajeja  ja niillä kestää talipallot tai makkara vain  kaksi päivää kerralla.
Olen aina laittanut uutta tilalle ja syöjiä on riittänyt.
Kyllä on pihassa vipinää!


Tämän olen tunnistanut kuusitiaiseksi.
Mukava katsoa kun se värisyttää tyytyväisenä pyrstöään.


Tällä pikkuvarpusella on samassa omenapuussa olevassa pöntössä pesä.
Pian tulee poikaset ja alkaa innokas ruokinta.


Sinitiainen oli taannoin aika harvinainen laji, mutta nyt ruokinnan lisäännyttyä se on vallannut tärkeän sijan.
Se on siis hyvin sopeutunut kulttuuriin.


Tässä nämä vikkelät vipeltäjät ovat pysähtyneet hetkeksi valokuvaan!


Omenapuun juurelle tippuu kaikenlaista.
  Usein siellä on vieraillut myös tämä peipponen.


Minulle nämä pienet vipeltäjät ovat tarjonneet monia mukavia hetkiä kun olen seuraillut niiden touhuja.
Pian kesä lämpiää.
Silloin otan talipallot piiloon ja yritän pakottaa ystäväni etsimään ruokaa luonnosta itse!