tiistai 6. joulukuuta 2016

Orkidea kukkii


Minulla on pari perhosorkideaa. 
 Olen tunnollisesti niitä kastellut kerran viikossa.
Vanhat kukat ovat hävinneet kauan sitten,
joten kovasti ilahdutti kun toinen niistä puhkesi kukkaan
 juuri nyt kun vietetään Suomen itsenäisyyspäivää!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Valtava lukki


Kirjoituspöytäni on makuuhuoneen ikkunaseinällä.
Se on täynnä tavaraa.  Tietokone, tulostin, lamppu ja kynäteline.
Yht,äkkiä kömpi vaivalloisesti verhon takaa iso lukki.


En ollut ennen nähnyt niin isoa, vaikka niitä täälläpäin näkee kyllä missä vain ja usein.
Hiljaa se eteni kirjoituspöydälle ja ihastui kynätelineeseen.
Jossakin se oli varmaan taistellut elämästään, koska sillä oli vain 7 jalkaa.
Yksi tärkeä jalka puuttui ja sen oli vaikea kävellä siimajaloillaan.


Kameran salamavalo ei ollut sille mieleen ja niin se poistui ikkunalle verhon taakse.
Se oli valtavan iso lukki!





maanantai 14. marraskuuta 2016

Superkuu


Välillä kuu tuli pilvien takaa esiin ja välillä se katosi kokonaan.
Tänään oli esillä erikoinen tilaisuus kuvata kuvata kuuta kun se on lähellä maapalloa.
Hyvin se onnistui zoomaavalla pokkarikameralla.





lauantai 8. lokakuuta 2016

Syksyn kauneus ja kauheus


Luonto valmistautuu talveen hehkuvassa väriloistossa,
joka saa joka syksy herkän ihmisen tarttumaan kameraan.
Kuitenkin jokainen syksy on kuvien arvoinen ja erilainen.


Marjat poimitaan pensaista ja nautitaan luonnonantimista,
 joita syksyllä aina löytyy.


Muutamat kukat jaksavat yhä kukkia.


Omenapuu on tiputtanut lehtensä. 
Humala seinustalla on kuollut ja takapiha odottaa haravointia.
Pian tulee lunta ja pakkasta ja siirrytään uuteen vuodenaikaan!



torstai 6. lokakuuta 2016

Siukkalantien pinnoitus


Valitettavasti minulla ei ole varhaisempia kuvia jolloin  vanha pinnoite alkoi hajota ja oli täynnä reikiä, halkeamia ja painumia.  
Ei ole kuvia siitäkään kun tien pinta oli täynnä irtonaista isorakeista soraa.
Vaan kuva on tiestä, joka nyt kuukausien työn jälkeen valmis saamaan pinnoitteen.


Isoilla autoilla tuotiin paikalle öljysoraa.



Samaan aikaan kipattiin kuormaa ja ajettiin eteenpäin.


Tietä syntyi tasaisella vauhdilla.


Perässä painavä jyrä tasoitti vielä lämmintä massaa.


Seuraavana aamuna kun hain postia oli koko tie sitten pinnoitettu.
Siistiä työtä oli tehty!




torstai 22. syyskuuta 2016

Törnävän kirkko


Nämä kuvat tuli otettua jo aiemmin kesällä,
 kun ystäväni kanssa poikettiin Seinäjoella.
Siellä omassa metsäisessä puistossaan on Törnävän upea kirkko.


Vanha sammaleinen kiviaita ympäröi kirkkoa.


Kirkon edustalla on tuuheita puita ja nurmikkoa.


 Päästiin myöskin sisälle.  Alttarin lähellä oli jotakin toimintaa,
 joten tyydyimme oven pielessä kuvaamaan ja ostamaan kortteja.



Kirkon ovat rakennuttaneet Venäläiset 1827 ruutitehtaan ruutimakasiiniksi.
En tiedä paljonko on ruutia tehty,
mutta kirkko on todella erikoinen ja kaunis.

torstai 15. syyskuuta 2016

Mökkisyksyä Liesjärvellä


Suomessa on Liesjärviä joka suunnalla, mutta tämä on se Keski-Suomen helmi!
Sijaitsee Keuruun pohjoisrajalla lähellä Ähtäriä ja on kyllä tosiaan viehättävä paikka.


 Mökissä oli tosi harvinainen liuskekivestä tehty takka.  
Oli kuulemma mökin isäntä itsekin ollut muuraustyössä mukana.


Ranta oli kyllä siisti mutta muhkuraisia kiviä myöten piti kävellä varoen.


Mökin isäntä paistoi makkaroita grillissä saunanlämmityksen ohella.


Emäntä kattoi pöytää, mutta ehti välillä kanssani valokuvaamaan.


Arvailin vaan minkälainen on kuvassa näkyvä saari.
Asukkaina sielläkin on mökkiläisiä.


Liesjärvi ei vielä ole täynnä mökkejä.
Siellä on hyvä kesällä seurata laineiden liplatusta ja tuntea olevansa osa aitoa luontoa vaikka karhujen ohella,
 joita täällä myöskin on nähty.


Vesi oli vähän matalalla kuten kuvasta näkyy.
Asukkaat kertoivat että jäät olivat työntäneet edessä näkyvää kiveä monta metriä lähemmäksi rantaa.


Tontin oikealla reunalla oli myös pehmeä hiekkaranta,
josta olisi ollut helppo lähteä polskuttelemaan.
Liesjärven vesi on puhdasta ja kirkasta eikä sinilevää ole kuulemma tavattu.




tiistai 19. heinäkuuta 2016

Taiteiden talo


Olen jo aikaisemmin kertonut taiteellisista serkuistani, jotka aina tilaisuuden tullen muovailevat uusia naamoja ja jokaiseen mahdolliseen paikkaan he asettavat silmiä,  neniä, suita ja muita ihmeellisyyksiä.


Tämä linnunpetätin todella karkoittaa rastaat marjapensaista ja siinä ohessa muutkin rosvot häipyvät alueelta.


Venerantaankin on ilmestynyt rantavahti, 
joka pelottelee mahdolliset pahantekijät toisille järville.


Tämä pöllö kannonnokassa  ei ole niin paha kuin näyttää.
Pöllöhän symbolisoi myös viisautta.


Aina löytyy linnuille syötävää.


Portaillakin seisoo kipsinen ukkeli koristamassa kulkureittiä.


Talossa on myös vanha hyvin säilynyt riihi.
Serkkuni halusivat esitellä myös siellä olevaa taidetta.




Seinällä oli vanhoja  pelottavannäköisiä maalauksia.

Tässä lienee kaksi ruumisautoa törmännyt pahasti yhteen.
 Sopii kyllä hyvin aikaan jossa elämme.

Poistun riihestä ja taiteiden talosta  hiljaisin miettein.
Olivat minulle jo ennenkin tuttuja.
Serkkuni ovat taiteilijoita mutta kohtalaisen mukavaa väkeä...




perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannus


Juhannus on juhla ja minullekin juna toi ystävän tänne sitä viettämään.


Englanti päätti erota eurosta,
mutta elämä Euroopassa jatkuu kuten ennenkin.
Näin uskon.


Vääräkosken tehtaan vanhalla korjauspajalla oli taidenäyttely.
Olimme vähän myöhässä sillä ovet olivat kiinni.


Mutta paikka on kaunis ja seinätkin  pursuavat elämää!


Kukkaset kukkivat kauneimmillaan.


Pian on Juhannus ohitse ja taas loppukesän uudet kukkaset puhkeavat.
Etelän ystäväni palaa junalla takaisin kotiinsa ja koittaa arki.




torstai 23. kesäkuuta 2016

Lupiinit


Lupiinit olivat ennen puutarhojen kauneimpia koristeita.
Kauniita ne ovat vieläkin,
mutta kun ovat vieraslaji ja lisääntyneet teiden varsille jo ihan harmiksi asti!


Usein kuitenkin pysähdyn niitä kuvaamaan.


Kimalaiset pörräävät niiden kukissa ja liikkuvat terhakkaasti kukasta kukkaan.


Usein ne saavat kasvaa tien varsilla täyteen kukkaan ja pudottaa siemenensä.
Lupiinit ovat kuitenkin tosiaan kauniita kukkia.



keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kuvia pihastani


Raparperi omenapuun juurella kasvaa jälleen kun kastelen sitä lähes joka päivä.
Keväällä se sai myös annoksen kanankakkaa.


Voikukat ovat pienen puutarhani kaunistus ja samalla kauhistus.

Tätä ruusua leikkasin reippaasti toissa syksynä.
Viime kesänä ei tullut kukkia lainkaan,
 mutta nyt niitä riittää.


 Myös monet vieraat käyvät visertämässä ikkunani takana.
Punatulkut ovat erityisen viehättäviä.


 Myös oravat käyvät joskus.
Niille tarjoilen pieniä makupaloja.


Lajiluettelo on toki runsaampi.
Siihen kuuluvat esimerkiksi myös siilit ja harakat
vaikka niistä ei nyt ole uusia kuvia.