keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Arbogan museokylä

Tarkoituksena oli käydä Arbogan museossa, joka kuulemma olisi ollut mielenkiintoinen nähtävyys, mutta se ei nyt sattunut olemaan auki.
Päädyimme tutustumaan paikkakunnan maalaiselämään siis pelkällä yleissilmäyksellä.
Museon ympäristöön oli jäänyt runsaasti vanhoja hirsitaloja.
Tuli ihan kotoinen tunnelma.
Minunkin kesämökiltä löytyy tätä vanhaa hirsiseinää, joka varmaan häviää silloin kuin minäkin.
Vastaavanlaisen tahkon olin nähnyt Tuiskulan Torpparimuseolla.
Vankkureitakin näkee puupyörillä myös Suomesta. Nämä olivat aika tukevat.
Liikennemerkki nykyajasta kohtaa vanhanajan risuaidan

maanantai 25. lokakuuta 2010

Arbogan kirkko

Sisarellani on kesämökki Ruotsin Arbogan kylässä, joka on vanhaa kulttuuri aluetta.
Nämä kuvat otettiin tutustumiskäynnillä kirkkoon, joka jollakin tavalla oli yhdennäköinen oman kotikirkkoni Ähtärin kirkon kanssa.
Kupariset ovet Ruotsin vanhoissa kirkoissa ja linnoissa ovat yleisiä.
Jalopeura vartioimassa saarnastuolia.
Oli myös kauniisti puusta veistettyjä pyhimyksiä.
Ne kertovat vielä katolisesta ajasta, jolloin pyhimyksiä palvottiin.
Moni on tälläkin paikalla saanut pyhän ehtoollisen ja siunauksen avioliitolleen.
Vanha kynttelikkö oli painava ja kaunis.
Tälläkertaa ei kirkkokansaa ollut paikalla, mutta oli upeaa kun kirkon ovet pidettiin vieraille auki.
Tarkemmin en Arbogan kirkkohistoriaan ole perehtynyt, mutta näkemäni perusteella ymmärrän että se kannattaa.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Onkimies pulassa

Ruotsissa niinkuin Suomessakin tapahtuu pieniä haavereita kalastajille. Etenkin ongenkoukut voivat helposti aiheuttaa ongelmia.
"Eipä taida tuosta runokirjastakaan olla apua tällä kertaa. Kenenkäs housut ovat ovat unohtuneet tuolille?"
"No voihan peijooni!"
"Mikäs kamala se tuolla lentelee?"
"Mielenkiintoinen lintu."
"Se ei nyt kuitenkaan minua tästä pulasta pelasta."
"Parasta palata takaisin kellon päälle mustan kissan seuraksi."

perjantai 22. lokakuuta 2010

Pihalinnut

Feltharevägenillä on pientalovaltaista aluetta, jossa asukkaat itse touhuavat puutarhoissaan.
Kun on isoja puita ja luontoa ympärillä, niin on myös lintuja.
Naapuritalon valtavassa koivussa oli tämä upea pönttö, josta yritettiin kilvan ottaa hyvää valokuvaa.
Varis oli keksinyt käyttää vessanpönttönä viemärin ilmastointiputkea.
Siisti varis!
Sisareni omenapuussa lymyili kuumana päivänä kotikyyhkynen.
Asukkaista välittämättä se kävi välillä juomassa.
Sitten pysähtyi katselemaan.
Kysyin siskolta mitä kyyhkysille kuuluu?
Ilmojen viiletessä ovat kyyhkyset vähentyneet.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Mälarenkoti

Runsasta julkisuutta saanut Mälarenkoti oli myös tutustumislistallamme, koska sisarellani on sopimus Västeråsin kaupungin kanssa sen kehittämisestä.
Talo on aivan uusi ja ideana on tarjota Ruotsissa asuville Suomalaisille vanhuksille mahdollisimman hyvä elämä terveyspalveluita myöten.
Ruoka-annokset euroina 3-4 euroa.
Näkymä yläparvekkeelta alapihalle. Siellä on penkkejä ja kävelyreittejä sekä tikkataulu vajan seinässä.
Talo oli erittäin tilava ja kaikenlaiset tarpeet kattava. Käytävät kaipasivat ehkä vähän koristeita.
Palvelutalon yhteistiloissa oli myös viihtyisä oleskeluhuone.
Osa asukkaista olikin juuri ruokailemassa.
Isompi puoli ruokalasta oli todella viihtyisä.
Suomen siniristilipulla oli täällä kunniakas paikka.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Nellyn kukkaset

Oli vasta heinäkuun puoliväli. Suomessa olimme nähneet keväistä kesän alkua, mutta täällä olivat jo herukat kypsiä.
Västerås on ehkä hieman etelämpänä kuin Hanko ja sen näkee kyllä luonnossa.
Puutarhapäivänkakkarat olivat varsin kauniita.
Lisää kuva
Sisareni huolehtii hyvin kodistaan ja perennat kukkivat.
Punainen taustaväri punaisilla ruusuilla oli hieno.
Kesähelteellä oli niitä kasteltava joka päivä.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Ruotsalaisella tiellä

Odottelimme siis muutaman tunnin.
Tämä taideteos sijaitsee Tukholman Siljan terminaalissa.
Vihdoin tuli meitä kuljettava linja-auto paikalle.
Autoja virtasi yhtenään satamaan saapuneeseen uuteen lauttaan.
Linja-auton ikkunasta avautuivat näkymät ruotsalaiseen maaseutuun.
Suomalaisilla teillä näkee harvoin kaistojen välisiä aitoja, mutta ruotsissa ne ovat yleisiä.
Tämä ei ole mikään tuomiokirkko niinkuin luulin, vaan suuren firman pääkonttori.
Sensijaan Västeråsissa on myös oikeasti upea tuomiokirkko.
Tällä bussilla jatkoimme eteenpäin sisareni asunnolle.