Kalevankankaan kaatuneet

Oli kaatuneiden muistopäivä. Päätin lähteä Kalevankankaalle tutustumaan sieltä löytyviin muistomerkkeihin.

Tämä pieni Orvokki on tunkeutunut pyörävajan portaan ja asfaltin välistä esiin. Se on sankarillinen osoitus elämästä ajatuksien päivänä.
Siellä he lepäävät. Täällä jokaisessa kivessä on kaksi nimeä. Yksi ikäluokka on joutunut uhrautumaan, ja sen asian tulee kaivertaa kysymyksenä jokaisen mielessä: Miksi?
He ovat vielä olleet nuoria poikia, joista osa ei ole saanut vielä olla naisen vieressä. Tänä päivänä sota koskettaa aina eniten siviilejä, joten ihan samanlaisena tämä kauheus ei toistu.

Kenraalimajuri Pajarin muistomerkki. Hän oli kaksinkertainen Mannerheim ristin ritari.
Ehkä teksti näkyy hieman paremmin jos klikkaa kuvaa.

Karjalaan jäi lukuisa määrä sotilaita. Heidän muistolleen on Karjala-seura pystyttänyt tämän muistomerkin.

Seppele ja kukkia on aamun kuluessa tällekin merkille tuotu.

Kansalaissodan hävinnyt osapuoli sai muistomerkkinsä vasta 1975-paikkeilla. Tämän muistomerkin arvo korostuu siten, että se toimii nyt kansallisen yhtenäisyyden symbolina. Meidän pieni kansamme ei elä riitelemällä.

Seppele patsaan juurella on sinivalkoinen.

Valkoisten voittajien muistomerkki on ollut jo kauemmin.

Mutta tänään hävinneet ovat voittaneet, ja voittajat hävinneet.

Kaatuneiden muistopäivänä voi miettiä kaikkea tapahtunutta, kun ei ole itse joutunut mukaan.

Pieni joukko suomalaisia vapaaehtoisia, soti myös Virossa ja Karjalassa.

Muutamat heistäkin sai nimensä laattaan.

Kappelin seinässä on myös kaatuneiden nimet. He ovat vain osa tamperelaisista, sillä osa haudattiin Lamminpäähän ja Messukylään.

Jossakin voi olla tietoja vielä varhaisemmista sodista, mutta tämän blogin tiedot eivät niihin yllä.