Nostalgisia koulukuvia

Ensimmäinen kontaktini Aleksis Kiveen oli jo alaluokilla juuri tähän supistettuun painokseen.

Silloin en vielä ymmärtänyt asian merkitystä,

mutta myöhemmin olen joutunut tunnustamaan hänet oikeaksi kansalliskirjailijaksemme.

Oli tilaisuus poiketa vanhojen koulutarvikkeiden varastoon Killinkoskella.

Monet varmaan vanhat havaintovälineet,
 kuten täytetyt linnut olivat vielä hyväkuntoisia.

Pulpetissa oli tila mustepullolle..

Siitä viitattiin ja pontevasti noustiin vastaamaan kysymyksiin.

Ihailin suuresti opettajan taitoa soittaa harmoonia.

Sitä soitettiin joka aamuhartaus tilaisuudessa.

Tärkeät kasviopin perustiedot saatiin näiltä selkeiltä havaintotauluilta.

Sieltä löytyi vielä ehjänä iso kartta,

jossa oli Suomen vanha raja.

Minun kouluaikanani oli vielä tämä kartta,

mutta luovutettu alue oli kuitenkin erotettu punaisella katkoviivalla.

Kekkonen kurkisteli ikkunasta.

Hän neuvotteli tietääkseni karjalan palauttamisesta.

Nykyään siitä ollaan vaiti.

Parempi niinkuin nyt, jos vain rauha säilyy!

Mielenkiintoinen paikka monien kouluvuosien jälkeen sai ikäänkuin matkustaa ajassa taaksepäin.

Nykyajan koululaiset elävät ihan eri aikaa.

Tietokoneet hallitsevat elämää ja uusi korvaa vanhan!

Näin sen tietysti pitää ollakin.