sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Pajulinnun tarina


Satuin kuulla pienen kopsahduksen ja arvasin linnun lentäneen taas ikkunaan. Näin on käynyt ennenkin.  Ne ovat kyllä aina toipuneet pienen pökertymisen jälkeen.
Kurkistin ovesta ja näin pienen pajulinnun.
Lajituntemukseni on aika huono, joten pyydän rohkeaa kannanottoa niin korjaan blogin nimeä.


Se ei lainkaan vastustellut eikä siis pelännyt millään tavoin.


Vaan istui tyytyväisenä minun isolla kämmenelläni.


Laitoin pyykkinarulle istumaan terassille.


Jonkinajan kuluttua, kun huomasin sen vaan nuokkuvan paikoillaan siirsin sen lähellä olevan syreenipensaan oksalle.
Seuraavana aamuna tarkasti oliko se vielä paikoillaan ja saatoin onnellisena todeta sen selviytyneen kolauksestaan, koska oli lähtenyt lentelemään jonnekin.

4 kommenttia:

Harakka kirjoitti...

Voi ihanaa, kun tuli hyvä mieli, kun selvisi kolahduksesta!
Kiitos sulle!

Tiitsa kirjoitti...

Voi kun mukava kuulla että selvisi, ihan jännitti lukea kirjoitustasi. Kirkkaat ikkunalasit ovat kyllä linnuille suuri vaara.

suloensio kirjoitti...

Harakka,
Harmi kun pienet lintuparat lentävät päin ikkunoita joskus. Ne varmaan näkevät siitä heijastuvan sinisen taivaan. Onneksi harvoin ihan huonosti on käynyt.

Tiitsa,
Olen huomannut kuitenkin lajikohtaisia eroja noissa törmäilyissä. Esimerkiksi talitiaiset eivät usein törmäile, mutta joka syksy ne tulevat ikkunalaudalle koputtelemaan.

Jaska Partanen kirjoitti...

Mukava kuvatarina ja hyvä että lintu selvisi kolauksesta!