Matkan keskeinen kohde oli tietenkin Turun Linna, jossa olin vieraillut joskus kauan sitten ennenkin.
Turun Linna on ylväs historiallinen kohde jota on sodissa pommitettu ja kansan ylpeys on nostanut sen yhä uudelleen entiseen loistoonsa.
Tosi vanha ovi jonka eteen on pakko pysähtyä lukemaan historiaa jota aika itse kirjoittaa.
Linna on kokonaan kertomusta Ruotsin vallan ajoista.
Olisiko kuvassa Kustaa Adolf II?
Oppaamme kertoi asioista seikkaperäisesti.
Lähiseutujen kirkot ovat luovuttaneet näytteille historiallisia taideteoksia.
Ne kertovat raamatun historiasta sellaisena kuin se on koettu satoja vuosia sitten.
Kehityksen vauhdittamiseen tarvittiin teräaseita joilla nujerrettiin Suomalainen nuijasodan sankari Jaakko Ilkka, joka oli ollut vankina Turun Linnassa, mutta karkasi sieltä.
Kuningaskin oli vain ihminen.
Hänellä oli kuitenkin ihan oma vessa.
Monikohan jaksaa lukea tämän pitkän tarinan?
Turun Linna on jokaisen Suomalaisen hyvää perussivistystä sitten kun ensin on lukenut Topeliuksen Maamme kirja.
Nopeasti otin kuvan pääkallosta vitriinilasin läpi.
Meidän on oltava vakavia siitä hyvästä mikä meillä nyt on.
Jokainen sentti maatamme on verellä ansaittu.
3 kommenttia:
Turun linna on minulle hyvin tuttu. Muistan myös sen surullisen raunioituneen pommien tuhoaman päälinnan kuvan mielessäni. Olen siitä jotain kirjoittanut blogissanikin. Siihen aikaan olin niin pieni, että itse en vielä kuvia ottanut.
Niinhän se on Unelma että nykyään kuvataan enempi. Opas kertoi sodan aikaisista kovista pommituksista.
Mitähän vihollinen ajatteli kun suuntasi tuhovoimaansa historialliseen kohteeseen?
Eipä ole tullut pahemmin linnassa käytyä, vaikka vieressä asun, eli se on liian lähellä. kiitos lukijaksi tulostasi, käy joskus kommentoimassakin.t.pipsa
Lähetä kommentti