torstai 12. toukokuuta 2011

Kuhnurin kohtalo

Kuhnurin jokainen liike oli raskas kun se istahti porraskaiteelle.
Vielä päivällä se kuitenkin jaksoi kävellä kaiteella muutaman askelen.
Illalla myöhemmin huomasin miten oli kimalaisparalle käynyt. Se oli tehtävänsä tehnyt.
Sitä ei enää tarvittu ja suuren kimalaisen matka päättyi elämässä siihen.

2 kommenttia:

seijastiina kirjoitti...

Niin elämä päättyy, voi harmi.Minä surkuttelen perhosia, joitten tie myös pian loppuu,jotka ovat talvehtineet, mutta uusi sukupolvi tulee aikanaan :)
Ihanaa kevättä!

Sulo Heinola kirjoitti...

Ne ovat seijastiina niitä elämän merkillisyyksiä joita ei helposti ymmärrä, mutta varmaan kaikella on tarkoituksensa.