Hetken kuluttua saavuimme Merimaskun vanhalle puukirkolle. Ensisilmäys jo kertoi että paikka oli varsin erikoinen 1726 rakennettu Suomen kuudenneksi vanhin puukirkko.
Meillä oli kirkon henkilöstöön kuuluva nainen oppaana.
Seinät on punamulta maalattu ja katto on tehty tervatuista paanuista.
Tämänkin ristin alle on haudattu Mälsälän alistalon rusthollari Fredrik Wilhelm ja hänen tyttärensä Josefina Emilia. Varsin nuoria ihmisiä: Isä noin 45 vuotiaana ja tytär vain 14 vuotiaana.
Kun siirryimme kirkkoon sisälle, saatoimme nähdä koristeellisen saarnastuolin.
Näitä miekkoja oli ollut 4 kpl, mutta joku oli varastanut yhden.
Huomatkaa alla olevan laudoituksen marmoripinta jäljitelmä!
Ainoalaatuisen kaunis kaiverrustyö, joka kuvaa jeesuksen syntymää.
Olin täman seudun kirkoissa muuallakin nähnyt purjelaivan pienoimallin riippuvan katosta.
Olimme astuneet sisälle pyhättöön josta riittää kertomista vielä seuraavassakin blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti