Linnan historian synkempään puoleen kuuluu tarinoita joita oppaat innokkaasti kertoivat.
Linnan varhaisimpia omistajia oli 1650-luvulla Klaes Fleming, jolla oli nuori vaimo.
Kun isäntä lähti veronkeräysmatkoilleen niin vaimo oli huolellisesti lukittuna tänne yläkerran komeroon, jonne palvelusväki kantoi ruokaa.
Lukija saa itse päätellä olisiko se kaunotar ollut tässä kuvassa?
Tämä kuva kertoo kuitenkin jo Mannerheimien ajasta. Vasemmalla on Marsalkan isoisä, joka osti Louhisaaren heidän suvulleen ja oikealla tietenkin oli hänen puolisonsa.
Aateliset osasivat myös soittaa. Oikealla oleva varrellinen vempain oli sylkykuppi. Varresta väännettiin auki lasikansi ja sylkäistiin tupakkamälli, sitten taas soiteltiin harppua.
Jos minulle tarjottaisiin tällaista koristetta, sanoisin: "Kiitos vaan mutta meillä ei ole tilaa."
Muurin päällä oli pieni antiikkinen mutta kaunis taideteos.
Pöytä oli katettu varsin juhlavasti.
Ison salongin kruunussa paloi iltaisin kynttilät.
Hieno soittopeli!
Tässä Marsalkan mummon huoneessa oli keskeisellä paikalla pieni tuutukeinu jossa hän pientä Gustafia keinutteli.
2 kommenttia:
komeita kuvia!
Jarkko
Kivaa oli katsella kuvia Louhisaaresta. Mekin olemme siellä käyneet, mutta minulla ei silloin vielä ollut omaa kameraa.
Nyt en lähde metsälenkillekään ilman kameraa. :))
Lähetä kommentti