perjantai 26. helmikuuta 2010

Eristyspotilaana

Jo kolmannen kerran olin porhaltanut taksikyydillä tänä vuonna hoitoon. Oli ollut pelkkää vesiripulia jo 4 vuorokautta ja paino laskenut 5 kiloa. Jouduin tietenkin eristyshuoneeseen, koska itse lääkärikin piti pientä etäisyyttä kun pelkäsi norovirusta.
Ei se sitten tainnut olla kuitenkaan norovirus, koska mitään diaknoositietoa ei antamastani näytteestä tullut.
Valokuvaa otin itsestäni kun ei parempaakaan valokuvaajaa löytynyt, huoneeseen ei näet päässyt vieraita.
Sain katsella sydämenlyöntejäni oikein televisiosta ja sormessa oleva saturaatiomittari näytteli ihan hyviä lukuja, eli 97-98 paikkeilla.

Sitten huomasin peilin, kas siitähän sai myös kivoja kuvia. Kaksi litraa vereen tiputettua ravintoliuosta virkisti ihmeesti.


Viimeinenkin tippa hävisi pullosta, jonka jälkeen nopeasti sain luvan lähteä kotiin. Taksi ajoi taas oven eteen.
Kuitenkin nämä tiputetut nesteet saivat taas painon noususuuntaan ja pian oli vatsa taas ihan kunnossa. Toivottavasti virukset jättävät minut pian rauhaan ja voisi toden teolla ryhtyä palauttamaan kuntoa paremmaksi.
Valitettavasti tämä kuva näyttää olevan väärinpäin, kas kun en huomannut!



5 kommenttia:

Unelma kirjoitti...

Parempaa vointia toivottelen sinulle.

Sulo Heinola kirjoitti...

Kiitos Unelma!
Eiköhän nuo virukset vielä helpota kun kevät koittaa.

a-kh kirjoitti...

Ympäristökuvia nämäkin.

Rea kirjoitti...

Toivottavasti pääset pian kotiin ja kevättä odottamaan.
Tässä kuppi kahvia ja mansikkaleivos piristykseksi.
Näin virtuaalisena sen varmaan voit nauttia, vatsa kestää:)

Hyvää viikonloppua!

Sulo Heinola kirjoitti...

Kiitos a-kh ja Rea kyllähän se virtuaalinen kuppi silloinkin meni, mutta nyt on ollut muutaman päivän maukkaita jo oikeatkin mansikkaleivokset. Kyllä tuo sairaalaympäristökin on viime vuosina tutuksi tullut. Onneksi välillä on ollut terveempiäkin aikoja.