Mökkitien varrella on vielä palanen ihan oikeata metsää. Syyskuinen aurinko antoi miellyttävää valoa. Katsoin taannoin erästä ulkomaalaista blogia, siellä oli pieniä käppyräisiä puita, mutta ne olivat hyvin kauniita. Kyllä meidänkin metsämme on kaunista ja rikasta luontoa parhaimmillaan, vaan mitä annamme lapsillemme perinnöksi, kun revimme ahneuksissamme puut juurineen maasta suurilla koneilla?
2 kommenttia:
Syysauringossa on ihana lämmin sävy. Kaunis metsä.
Tällä mökkinaapurillani on sydän paikallaan ja sen näkee hänen metsästään.
Lähetä kommentti