Kirkon kiviaidan vieressä kasvoi pieniä ja viehättäviä kukkasia.
Olin saapunut Messukylän vanhalle kirkolle, joka edelleen on monille Tamperelaisille suosittu vihkimispaikka. Kirkko on hyvin erilaisista luonnonkivistä muurattu, ja vaikutti siltä että se oli edelleen hyvin hoidettu. Niin pitääkin, sillä onhan se jo 400-vuotias vanhus.
Klikkaamalla tätä kuvaa löydätte historiallista tietoa edessä olevan laatan tekstistä.
Kiviaidan toisella puolella kirkon takana oli ikivanha puinen aittarakennus.Se oli kirkon ulkopuolella, mutta ajattelin sen kuuluneen kirkkoon, koska siinä oli ympäriinsä hevosenkiinnitys renkaita. Ovi oli pinnoitettu vahvalla peltillä ja siinä oli ikäänkuin luodinreikiä.
Kirkko säilyi kansalaissodasta varsin hyväkuntoisena. Näin minulle kertoivat paikalla olleet pari mieshenkilöä, jotka tunsivat paremmin kirkon historiaa.
Tässä rengas johon hevonen riimustaan kiinnitettiin. Puuosat olivat osittain ajan kuluttamia, mutta saatoin kuitenkin eroittaa joukossa myös sepän takomia nauloja.
Siinä oli kirkon takapäädyssä iso valurautainen hautaristi, johon kirkkoherra Taxell ja hänen poikansa oli haudattu 1800-luvun alussa.
Kirkko edestä. Minulle kerrottiin, että kirkon perustamis aikoihin oli Iidesjärvi vielä ollut osa Pyhäjärveä, ja että maisemat kirkolta alaspäin ovat muuttuneet.
Tässä kirkon vaatimaton sisäänmeno. 
Tällaisena Messukylän vanha kirkko tunnetaan, koska tämä kuva on otettu yläpuoliselta kadulta, ja usein herrasmieskuvaajat tyytyvät siihen, varsinkin kun tämä näköala on kirkosta paras, ja moni tietää heti kuvan nähtyään mistä on kysymys.
Päivän luontokohde Västäräkki Motacilla alba löytyi paluumatkalla, kun Näsijärven rannalla pysähdyin hetkeksi ihailemaan maisemia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti