Mustarastas

Olin lukenut aikaisempina talvina mustarastaista jotka talvehtivat täällä Keski-Suomen korkeudella.

Nyt tuli kuitenkin vasta ensi kertaa tilaisuus kuvata tätä erikoisuutta omalla Tammikuisella pihallani.

Etelämpänä tämä lintu on varmaan huomattavasti yleisempi näky.

Kesällä sen kaunista laulua kyllä pysähtyy kuuntelemaan.

Huomasin että sen nokka ei oikein pystynyt käsittelemään jäätynyttä ruokaa, mutta sitkeä sillä oli yritys!

Kuvat on otettu vaatimattomilla välineillä ja tietokoneella vähän valotusta korjattu.
Lisäksi oli tietenkin vielä heijasteleva ikkuna siinä välissä, mutta kuitenkin ihan kivoja kuvia!

Lisäksi otin vielä videolle pätkän elävää kuvaa.

Polun varrelta

Kuvausinto on ollut vähän hukassa.

 Pimeys yhdessä talvisen vesisateen kanssa on usein saanut kameran unohtumaan pöydälle.

Lumikinokset ovat siis hävinneet, mutta pimeys saa aikaan hyvän kontrastin.

Suomessa on satoja sammal-  
lajeja
 polun varrella ne usein jäävät huomaamatta.

Sensijaan kuusi on hyötypuu.

Se on aina vihreä ja kutkuttavan kaunis.

Tämä olisi kelvannut joulukuuseksi pöydälle,

 mutta arvostan sitä enemmän elävän vihreänä terhakkaasti kasvavana puunalkuna.

Polun varrella on keskellä metsää myös juoksuhautoja ja kauniita kiviaitoja.

Yritän kuvitella tätä paikkaa sata vuotta sitten, 

jolloin Venäjän tsaari rakennutti vankityövoimalla näitä kaivantoja ja kivirakennelmia kilometrikaupalla uskoen näille paikoille tulevan I-maailmansodan  länsi-rintaman tärkeä linnoitus.

Silloin alueella varmasti vilisi sotilaita ja sekalaisia vankeja.

Alueen puusto on kokonaan uusiutunut.

 Valtavat puut tunkevat juuriaan kivikasoihin.

Kolmen viikon lämmin kausi lienee pian ohi ja karhut saavat lumen alta pesäpaikan pennuilleen.

Tosin en ole karhuja nähnyt,

 mutta kyllä ne varmasti kaukaa kiertävät tämän lähellä asutusta sijaitsevan alueen!

Hyvää Uutta Vuotta!

Löytyi pari noin kuukausi sitten otettua aamurusko kuvaa,

 joita ei vielä ole julkaistu.

Vuosi vaihtuu ja uusia aamuruskoja varmasti tulee ja niistä päivän paskojakin seuraa.

Se on sitä elämää jossa olemme kiinni kynsin ja hampain tietämättä mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Toivotan siis kaikille lukijoilleni:

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Harakat pihassa

Harakat ovat innokkaina pomppineet pihassa kun lumi on sulanut pois.

Varmasti ne ovat saaneet talven keskellä vitamiiniruiskeen tuoreista madoista ja muista pienistä kotiloista,
 joita nurmikko sisäänsä kätkee.

Lisäksi ne ovat unohtaneet jokapuolelle pieniä kätköjään,
jotka nyt lumen sulaessa tulevat esiin.

Joskus ilmestyy myös ylimääräisiä herkkuja.

Täytyi siinä kuvaajan olla tarkkana, sillä nämä paikalliset kotiharakat ovat nopeasti poissa kun ne ikkunan läpi huomaavat kameran!

Keskinäisen kilpailutilanteen vallitessa tosin rohkeus hieman lisääntyy,

mutta varislintuihin lukeutuvat harakat ovat hyvin varovaisia.

Monet ovat rohkeasti jääneet talvehtimaan ja ruokkiminen on siksi hieman kyseenalaista.

Talvinen luonto pihoissa olisi kuitenkin  hyvin hiljaista ja köyhää elleivät ihmiset siihen vaikuttaisi.

Pieni joulukertomus

Aattona oli pöytä katettu vähin mutta tukevin aineksin.

Jouluinen pöytäliina oli päivällä ostettu ja hieman silitetty juhlaa varten.

Aamulla oli ollut joulupuuroa, mutta nyt illalla tarvittiin parempaa!

Rosollia höystettiin kevyellä kermaviilillä.

Lipaston päälle oli etsitty vähän hienoja joulukoristeita ja joululaulujakin kuunneltiin.

Potkukelkka oli ollut jo kovassa käytössä,

 mutta nyt lumet haihtuivat taivaan tuuliin.

Oli vihdoinkin tullut meille musta ja lämmin joulu.

Toiset olivat iloisia ja monet halusivat lunta.

Tapaninakin oli edelleen lämpöasteita,

mutta välillä taivas selkeni ja aurinko paistoi matalalta puunlatvojen välistä.

Lumiauran nietoksessa oli kuitenkin  vielä paikka pienelle piharoihukynttilalle.

Nyt juuri tätä tehdessäni Tapaninpäiväkin on taittumassa taakse.

Päivällä ystäväni kanssa käytiin kyläilemässä.

Naapurin antama joululahjatonttu oli sijoitettu terassille näkyvästi.

Hyvää Joulua!

Tämä kortti ei ehkä ole kaunein saamistani joulukorteista,

 mutta se sopii hyvin tähän lähes mustaan jouluun kun vettä sataa ja tuuli vinkuen puhaltaa.

Omasta elämässäni olen myös vaiheessa, jossa kuvan aihe saa mielen herkistymään.

Siinä kaksi pientä enkelii

pilventielle hiipii.

'

Kortin on piirtänyt suosittu naivistinen taiteilija Raija Nokkala ja kortin tekstin on suunnitellut Ulla Kamppinen.

Minulle on kortin lähetttänyt hyvin läheinen ihminen,

joka hyvin ymmärtää näitä asioita elämässä ja tuntee myös taidetta.

Hyvää Joulua kaikille lukijoilleni!

Aamurusko ja sateenkaari

Tänään taas oli ihana päivä, kun sai hienoja valokuvia ihan kotiovelta!
Aamulla huomasin että pakkanen oli lauhtunut suojakeliksi ja sadepilvet olivat taivaalta kokonaan hävinneet.
Tämä oli häkellyttävän kaunis näkymä kello 10.00.

Vastakkaisella puolella oli juhlava sateenkaari.

Valokuvia ei ole mitenkään tietokoneella korjattu.

Päivä oli 11.12.-13 joten on ihan helppoa muistaa,

 että silloin näkyi taivaalla yhtäaikaa  aamurusko ja sateenkaari.

Iltakahvilla serkun mökillä

Joulun lähestyessä on tullut vähän lunta ja pakkastakin.

Serkkuni on rakentanut pienen mökin syntymäkotinsa lähialueelle vanhan riihen viereen.

 Siinä voi yöpyä talvellakin.

Joulukuusikin on jo koristeltu lähelle kuistia.

Oli jo vähän hämärää ja tuuli pöllytteli rerassille lunta.

Kuivakäymälä on kaunis ja kelpaisi vaikka postimerkin kuva-aiheeksi.

Sytykkeitä tarvittiin kiertoilma takkaan,
 joka lämmittää pienen hirsimökin tehokkaasti.
Sähköllä keitettiin kahvit!